A single dream is more powerful than a thousand realities

Kaikkien täytyy joskus paeta todellisuutta. Arki voi olla uuvuttavaa, joskus ilman mitään syytä. Tässä muutama minun vinkkini, silloin kun täytyy päästä hetkeksi pois.

1. Lukeminen

Toimii aina. Kannattaa valita jokin tuttu ja turvallinen, jotain mistä varmasti pidät, jos ajatukset muuten harhailevat. Tai jotain uutta ja jännittävää. Itse lukeudun niihin, jotka jaksavat väsymättä lukea lempikirjojaan uudestaan ja uudestaan.

2. Haaveilu

Vajoa rajatilaan ja anna mielikuvituksesi lentää, kuvittelit sitten parasta tai pahinta, se kuljettaa pois. Joskus suuruudenhullut haaveet jostain, mitä olet aina toivonut voi nostaa mielialaasi kummasti. Tai vajoa synkkiin mietteisiin, nekin pitää aina välillä päästää ulos, itkeminenkin helpottaa. Sen jälkeen päivä näyttää kirkkaammalta vaikka aurinko ei paistaisikaan.

3. Musiikki

Kuuntele lempilevyäsi, mikä se sillä hetkellä onkaan. Silmät kiinni ja keskity kehosi rentouttamiseen, jätä maailma pois. Keskity musiikkiin, sanoihin, vivahteisiin ja kerroksiin. Saatat löytää tutuista kappaleista uusia puolia.

4. Kävely

Jos et jaksa olla kotona, tai liikkumatta, mene ulos. Ota mukaan musiikkia, tai kävele hiljaisuudessa. Metsässä kävely hellii aisteja kaikkina vuodenaikoina, eikä musiikkia oikeastaan tarvita. Etsi rauhallinen paikka, jonne on paljon tai vähän matkaa. Sellainen, jossa voi olla hiljaa ja yksin. Luonnon läheisyys tekee hyvää. Tai etsiydy ihmisten joukkoon, vaikka kahvilaan tai kirjastoon, joskus muiden ihmisten läheisyys rauhoittaa, vaikka ei olekaan kenenkään seurassa.

5. Huolellinen pukeutuminen

Joskus huolellinen valmistautuminen vaikka vain kauppaan mentäessä edustaa minulle eräänlaista rentoutumista. Vähän kuin pukisi rauhallisen olemuksen päälleen. Jos mieli on murheinen, pystyy siitäkin irtautumaan kun kiireettömästi laittautuu ulosmenoa varten. Ainakin näytän sitten sievältä.

6. Elokuvat

Katso lempielokuvasi teekupposen kera tai mene yksin elokuviin. Kävin joskus usein yksin elokuvissa, nykyään vähemmmän. Kotikaupunkini elokuvateatteri ei ole enää entisensä. Hyvät elokuvat saapuvat tänne nyt vain jos ne ovat Oscar-ehdokkaina. Tai laita päälle Yle Teema, ja katso mitä tahansa sieltä tulevaa.

I listed a few things I sometimes do when I want to forget my surroundings for a while. Reading, dreaming, listening to music, walking, dressing up to look nice with no reason and watching movies. All equally take my thoughts away from tiring daily life.

(Quote by J. R. R. Tolkien, picture from The Tree of Life by Terrence Malick 2011.)

Kävelyllä Vanhassa Raumassa

Kevät tuli viime viikolla kaupunkiin, ja vaikka pidänkin talvesta, oli kuivat kadut ja lintujen laulu tervetullutta jo näin aikaisessa vaiheessa (tänään kyllä satoi taas räntää, mutta unohdetaan se).

Vanha Rauma. Kotikaupunkini, jossa on vielä jollain tavalla kaikki rakas. Vaikka muuttaisin minne, täältä minä olen, ja ylpeä siitä. Olen todennut raumalaisilla olevan poikkeuksellisen voimakasta kotipaikkakuntaylpeyttä - tai sitten se vain tuntuu siltä.

Olen kuvannut noita puiden mustia siluetteja nyt jo monta kymmentä kuvaa. Jotenkin, nuo muodot vetoavat minuun kauneudellaan ja synkkyydellään mutta silti mennään kevättä kohti.

Olen aina inhonnut vuodenajoista eniten kevättä, mutta se on oikeastaan vain sen takia, että silloin on suurimman osan aikaa niin märkää, aamuisin liian kylmä, päivällä liian kuuma jne. Kaunis kevät kestää noin viikon, sitten onkin jo kesä. Mutta tällaisesta keväästä minä pidän, toivottavasti se jatkuu.

 Went strolling around the old part of my home town last weekend. The Old Rauma is a Unesco World Heritage Site, with its wooden houses from the 15th century. I live just near this area, and walk through it every day, I never get tired. It's always beautiful. Come visit, I'll show you around.

Paloni

Suomalaisen muodin liike Paloni sulki ovensa Helsingissä tällä viikolla. Ehdin kuitenkin käydä siellä taannoisella Helsingin vierailullani, ja ostin nämä ihanat korut. Korut, jotka koristivat yksinkertaista mustaa Monkin mekkoani myöhemmin illanvietossa kaurismäkeläisessä Kafe Moskovassa sekä Bonobon keikalla Tavastialla samana viikonloppuna.

Lisää Palonin taustoista täällä. 

Käykää kurkkaamassa www.paloni.fi. Verkkokauppa jatkaa edelleen toimintaansa. Itse ainakin harkitsen tilaavani sieltä sen ihanan Vietton nepparimekon...  

Got a set of pretty jewellry from Helsinki a while back. Wore these with a Monki dress to an evening out in Kafe Moskova in Helsinki, and later also to Bonobo gig in the same weekend.

A sunday morning

Sunnuntaina heräsin unirikkaan yön jälkeen myöhään. Sunnuntaiaamuissa on sitä jotain. En yleensä syö aamupalaa (vaikka pitäisi) mutta sunnuntaisin on mukavaa tehdä iso ja viipyilevä aamupala ja lukea kirjaa. Kuten mainitsin, en yleensä syö aamupalaa, ja niin siinä sitten kävi että eilen aamupäivällä katselin tyhjiä kaappejani ja yritin tahdonvoimalla taikoa niihin appelsiinimehua ja paahtoleipää.

Kun sain aamupalani valmiiksi, ajattelin fiilistellä kunnolla ja laitoin soimaan sunnuntaiaamujen parasta musiikkia, jazzin pahapoika Chet Bakeria, tarkalleen ottaen Chet Baker Sings-albumin, julkaistu 1956. Löytyy Spotifysta, suosittelen. 

Aamulukemisena toimi tällä kertaa hetkellisesti entiseen osoitteeseen joutunut Trendi-lehti. Nautiskelun jälkeen sovittelin uhkarohkeasti uusia Monkin aurinkolasejani (kesä tule jo), kun aamupäivän valo oli niin pehmeä ja kiva. Ihanaa kun valoa alkaa olla jo niin paljon, että kuviakin voi ottaa.

Tällaista tänne, viipyilevää. Loppupäivä menikin huonekaluja kasatessa. Uusi asunto alkaa jo kohta näyttää kodilta. Mutta kuullaan siitä lisää myöhemmin. Mitä teille kuuluu?

Had a sweet sunday morning with a good breakfast and Chet Baker.

48°51.4 N, 2°21.13 E

En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut ystävänpäivästä, ainakaan siinä amerikkalaisten touhotusmielessä. Mutta kun perjantaina 14.2.2014 olimme ensin nauttineet helsinkiläisessä hotellihuoneessa lasilliset proseccoa, ja poikaystäväni ripusti kaulaani alla näkyvän korun jossa on Pariisin koordinaatit, myönnän että sydämeni sykähti ainakin hiukan. Kävimme vielä illallisella japanilaisessa ravintolassa ja film noir-klassikko Maltan haukka-elokuvalla (1941, Humphrey Bogart, Mary Astor) Orionissa. Parhautta.

 

Had a lovely weekend in Helsinki with my boyfriend. I've never had a thing for Valentine's Day, it's not really celebrated in Finland, but on friday he gave me this necklace with Paris coordinates on it, and we had dinner at a Japanese restaurant and then went to see the film noir classic Maltese Falcon (1941, Humphrey Bogart and Mary Astor) in one of the oldest cinemas in Helsinki, Orion. It was all cheesy and romantic and awesome.

Gracefully

Kun poikaystäväni viimeksi vieraili Raumalla, ja päätin yllättäen varata meille liput miniristeilylle, Viking Gracelle. Minulla on yleisesti ottaen huonoja kokemuksia laivaristeilyistä, koska voin aika helposti huonosti merellä ja kun muutaman kerran kokeilin opiskelijaristeilyjä, ei lopputulos ollut kovin miellyttävä.

Kuitenkin, hyvässä seurassa ja hytissä mikään tuskin menee vikaan, eihän? Ei mene. Lisäksi F ihastui ikihyviksi pikku yllätykseeni ja meillä olikin oikein mukavaa. Viking Grace osoittautui hyväksi valinnaksi.

Ensimmäisen kerran yövyin laivalla hytissä, jonka sängyssä mahtuu nukkumaan. Yöllä yritin tiirailla revontulia tuosta söpöstä pyöreästä ikkunasta, mutta oli pilvistä. Harmitti.

Kävimme illallisella laivan Oscar à la carte- ravintolassa. Puitteet olivat komeat, viulunsoittajiaan myöten. Joimme alkumaljaksi samppanjadrinkin, jossa oli seljankukkaa ja minttua, minkä jälkeen söimme hyvin. Minulla oli paistettua kuhaa, yrttivoita, raputimbaalia, valkosipulihollandaisea sekä perunaterriiniä, ja jälkiruoaksi paistettua omenaa, kanelia, inkivääriä, paahdettuja pähkinöitä, kinuskisiirappia, vaniljajäätelöä. Ai ai.

Seuraavana aamuna tutkailimme laivaa, ja kävimme myöhäisellä lounaalla Frank's-ravintolassa.

Kasvishampurilaisen tilaaminen on aina riskialtista, mutta ajat paranevat. Nykyään saa jo älyttömän hyviä kasvisburgereita, ja vaikka paras löytyy Helsingin Kitch-ravintolasta, ei tähänkään tarvinnut pettyä. Bataattiranskalaiset olivat myös herkullisia. Frank'sissa oli käytössä ns. self service-systeemi, jossa sait ovelta menun, sekä kortin. Kun olit valinnut annoksesi, se piti käydä tilaamassa jostain ravintolan viidestä keittiöstä (yksi salaateille, yksi pastalle, yksi pihveille jne), he antoivat sinulle hälyttimen ja palaat paikallesi odottamaan annoksen valmistumista. Kun se on valmis, kiekko hälyttää ja voit käydä hakemassa annoksen. Kaikki ostokset ladattiin kortille, ja ovella maksettiin. Erittäin kätevä systeemi.

Ikkunapaikka, luonnollisesti.

Pikkuinen talo kallioluodolla, keskellä ei mitään. Suloinen, ja ilmeisen asuttu. Viettäisin mielelläni tuolla hermoloman.

Tapaamme seuraavaksi nyt viikonloppuna Helsingissä, missä minun toiveissani on vierailla ainakin Palonin loppuunmyynnissä, ja käydä elokuvateatterissa katsomassa Her. Näistä lisää myöhemmin, kuullaan taas!

Went on a mini boat cruise with my boyfriend some time ago, Turku-Stockholm. We had a lovely room, awesome view, good time and awesome food. My faith in boat cruises has been restored (used to hate them). 

Sherlocked

Minulla on tapana kehittää enemmän tai vähemmän naurettavia pakkomielteitä satunnaisiin asioihin aina silloin tällöin. Joskus se kohdistuu karkkeihin, joskus hedelmiin, joskus musiikkiin, joskus telkkariin. Äitini nauraa viiden biisin soittolistojani, joita saatan soittaa tuntitolkulla kyllästymättä vähääkään. Kerran join muutaman päivän ajan pelkästään omenamehua. Seuraavaksi appelsiinimehua. Kuuntelin Nick Caven keikan jälkeen 2 kuukautta pelkästään Push the Sky Away-levyä. Nuorempana muistan ajan, jolloin minun oli pakko saada päivittäin MilkyWay-suklaapatukka. Sekä Downton Abbey että True Blood ovat laittaneet päiväjärjestykseni vinksalleen.

Kuitenkin! Viimeisimpänä villityksenä Uusi Sherlock, BBC:n moderni Sherlock Holmes. Näin kolmannen kauden ensimmäisen jakson telkkarista ja olin koukussa. Pari päivää sitten otin Netflixin jotta voisin katsoa aikaisemmat jaksot. Hyvä vai huono, mutta illat on sen jälkeen väistämättä venyneet yli puolen yön, kun en voi jättää jaksoa kesken (kuka muka voi?). Pari iltaa sitten annoin itselleni luvan olla puoleenyöhön asti hereillä ja vannoin meneväni heti sen jälkeen nukkumaan. Sitten jäi ensimmäisen kauden viimeinen jakso niin jännään kohtaan, että olin oikeasti vähällä vipata läppärini huoneen toiselle puolelle suututtuani lopputeksteille, noh, suhteettoman paljon. Arvatkaapa tuliko uni kun kävin sellaisilla kierroksilla.

No kuitenkin, tämä on paras sarja vähään aikaan. Kannattaa katsoa.

I am obsessed with Sherlock.