Viikonloppu on ollut melkoisen hidastempoinen. Olen herännyt joka aamu auringonpaisteeseen, ja herännyt pitkästi Yle 1:n Muistojen bulevardia kuunnellen. Päivät olen lukenut, haaveillut, miettinyt työ- ja asuntoasioita, katsonut televisiota ja nukkunut. Eilen yöllä ja tänään päivällä on myrskynnyt niin, että pelkäsin talon kaatuvan tai vähintään koivujen tulevan ikkunoista läpi.

Valo yllättää aina näin helmikuussa. Aurinko nousee aikaisemmin, ja kohta sitä onkin jo valoisaa kun kävelee töihin. Parempaa kohti.

Olen myös kirjoitellut jonkin verran työhakemuksia Helsingin seudulle. Pitäkää minua ajatuksissanne, jotta työnsaanti onnistuu. Kuullaan taas.

Mood: The Dø - Keep Your Lips Sealed

Ainiin, True Detective on parasta mitä televisiosta on koskaan tullut. Just saying.

It's been a lazy weekend with lots of sleeping, dreaming, writing job applications and pondering about the future. Also had drinks with friends on Saturday and saw a good band play. True Detective is the best thing TV has yet given to the world. What else? Wish me luck for my job hunt!

Champagne for breakfast

Joku näkikin ehkä jo Instagramistani kuvan viikonlopun aamiaispöydästä. Vaikka en usein syö aamupalaa, kun se tehdään kunnolla se tehdään kunnolla.

Tarjolla oli amarettolettuja kiivin ja sokerin kera, appelsiinimehua, teetä ja samppanjaa. Kun juo samppanjaa aamulla, on päivä yleensä poikkeuksetta hyvä. Suosittelen kaikille.

Samppanjaa saa nimittäin juoda mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ihan sama mitä kuka tahansa sanoi, niin se vain on.

Toivottavasti kaikilla oli ihana pääsiäinen. Kuullaan taas.

Had a lovely easter weekend with my boyfriend. We had a champagne breakfast on Sunday, and that topped everything. Did you know that you can drink champagne any time of the day? You can.

A sunday morning

Sunnuntaina heräsin unirikkaan yön jälkeen myöhään. Sunnuntaiaamuissa on sitä jotain. En yleensä syö aamupalaa (vaikka pitäisi) mutta sunnuntaisin on mukavaa tehdä iso ja viipyilevä aamupala ja lukea kirjaa. Kuten mainitsin, en yleensä syö aamupalaa, ja niin siinä sitten kävi että eilen aamupäivällä katselin tyhjiä kaappejani ja yritin tahdonvoimalla taikoa niihin appelsiinimehua ja paahtoleipää.

Kun sain aamupalani valmiiksi, ajattelin fiilistellä kunnolla ja laitoin soimaan sunnuntaiaamujen parasta musiikkia, jazzin pahapoika Chet Bakeria, tarkalleen ottaen Chet Baker Sings-albumin, julkaistu 1956. Löytyy Spotifysta, suosittelen. 

Aamulukemisena toimi tällä kertaa hetkellisesti entiseen osoitteeseen joutunut Trendi-lehti. Nautiskelun jälkeen sovittelin uhkarohkeasti uusia Monkin aurinkolasejani (kesä tule jo), kun aamupäivän valo oli niin pehmeä ja kiva. Ihanaa kun valoa alkaa olla jo niin paljon, että kuviakin voi ottaa.

Tällaista tänne, viipyilevää. Loppupäivä menikin huonekaluja kasatessa. Uusi asunto alkaa jo kohta näyttää kodilta. Mutta kuullaan siitä lisää myöhemmin. Mitä teille kuuluu?

Had a sweet sunday morning with a good breakfast and Chet Baker.

Eino ja minä

Uhmasin luonnonvoimia viime sunnuntaina. Eino-myrskyn katkoessa sähköjä toisaalla, kävelin kirkkaassa auringonpaisteessa merenrantaan seisomaan ja annoin sen puhaltaa ja puhdistaa tunkkaisen mieleni.



Vesi oli noussut puoleenväliin rantaa.

Fåfängan paviljongin laituri oli lähtenyt karkuteille.

Myrsky ei tuntunut myrskyltä, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti. Tuulen voima oli uskomaton, vaikka kuvista se ei näykään. Otanlahti on liian suojainen oikeiden tyrskyjen muodostumiseen, mutta merellä on varmasti ollut aika laineita. Ihana päivä.

A storm swept over Finland some time ago. It knocked down trees and caused power outs, but it was different in the way that it was sunny. I walked to the beach and tried leaning towards it, and see if it could hold my weight. It did.

Lazy Sunday

Ymmärrettävästi seuraava sunnuntai ei Saturday in Paris-postauksen jälkeen ollut kovin toiminnantäyteinen. Päivä koostui Black Books-sarjasta (paras tv-löytö hetkeen), ja iltapäivällä päätimme lähteä kävelylle melkein talon takana sijaitsevaan puistoon. Aikaisemmassa blogissani kuvailin poikaystäväni asuinaluetta Robinsonia tarkemmin, ja nyt tutkimme talon takaa löytyvää puistoa. 

Ihana puisto, ihana ilma. En tiedä onko tuolla ollut joskus talo, jonka puisto on nyt ottanut valtaansa. Kulmat ja portaat puiden keskellä antavat ymmärtää niin, tai sitten on kyse nerokkaasta suunnittelusta. Minä ainakin haluan uskoa, että kyseessä on ikivanha sukutila, jonka perijä karkasi alempisäätyisen rakastettunsa kanssa, minkä jälkeen kartano päätyi rappiolle ja lopulta hylättiin. Minkä jälkeen luonto sitten otti omansa takaisin.

En välitä realiteeteista. Jos saisin päättää, asuisin satukirjassa (joskus kuulemma asunkin). Kotiopettajattaren romaanissa, mielellään. 

Puistosta päästyämme suunnistimme vielä Le Plessis-Robinsonin keskustaan katselemaan kauniita taloja. Ja todella, nuo talot ovat mahtavia. Pidän siitä, että alueella on paljon pieniä, vaikkakin keinotekoisia, lampia ja jokia. Veden läsnäolo on rauhoittavaa.

Had a lazy Sunday with Black Books (best tv-discovery in a long time) and a walk in the park and around Le Plessis-Robinson. Calm and nice.