Sunnuntaina heräsin unirikkaan yön jälkeen myöhään. Sunnuntaiaamuissa on sitä jotain. En yleensä syö aamupalaa (vaikka pitäisi) mutta sunnuntaisin on mukavaa tehdä iso ja viipyilevä aamupala ja lukea kirjaa. Kuten mainitsin, en yleensä syö aamupalaa, ja niin siinä sitten kävi että eilen aamupäivällä katselin tyhjiä kaappejani ja yritin tahdonvoimalla taikoa niihin appelsiinimehua ja paahtoleipää.
Kun sain aamupalani valmiiksi, ajattelin fiilistellä kunnolla ja laitoin soimaan sunnuntaiaamujen parasta musiikkia, jazzin pahapoika Chet Bakeria, tarkalleen ottaen Chet Baker Sings-albumin, julkaistu 1956. Löytyy Spotifysta, suosittelen.
Aamulukemisena toimi tällä kertaa hetkellisesti entiseen osoitteeseen joutunut Trendi-lehti. Nautiskelun jälkeen sovittelin uhkarohkeasti uusia Monkin aurinkolasejani (kesä tule jo), kun aamupäivän valo oli niin pehmeä ja kiva. Ihanaa kun valoa alkaa olla jo niin paljon, että kuviakin voi ottaa.
Tällaista tänne, viipyilevää. Loppupäivä menikin huonekaluja kasatessa. Uusi asunto alkaa jo kohta näyttää kodilta. Mutta kuullaan siitä lisää myöhemmin. Mitä teille kuuluu?
Had a sweet sunday morning with a good breakfast and Chet Baker.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti