6 month rule

Pohdintaa.

Ajellessamme Jyväskylän pimeneviä katuja, kertoilin kummitädilleni ja hänen miesystävälleen elämästäni viime aikoina. Minua on ahdistanut hiukan opiskelijan identiteettini menettäminen valmistumisen jälkeen. Nytkö minun pitäisi alkaa elää sitä omaa elämääni? Sitä oikeaa elämää? Työnhaku, asuntoasiat ja kaikki muukin aikuiseen elämään kuuluva jännittää niin, etten tiedä mistä uskallan aloittaa.

Kummitätini miesystävä sanoi minulle näin: "Suunnittele vain puoli vuotta kerrallaan eteenpäin, äläkä mieti asioita liikaa." Sillä tavalla on tarpeeksi liikkumavaraa. Hyvä neuvo.

Säilytetään unelmat ja haaveet, eikä unohdeta itseämme. Annetaan elämän tulla. Toivottavasti kaikilla oli mukava viikonloppu, kuullaan taas!

After graduation I've been feeling anxious about my life and how should I be now. I'm supposed to start living the responsible adult life now, but where is it? I was given a piece of advice, the six month rule, to plan my life only 6 months ahead. That way there's room for change and movement, but also for hesitation. Let life create itself.

Pic source 1. Pic source 2.

Tie pohjoiseen

Maisemia matkalla Jyväskylään.

Few pictures I took on our way to Jyväskylä.

Château de Chamerolles

Aikaisemmalla Ranskan reissullani vierailimme Chambordin satulinnassa, josta jaksan edelleen intoilla. Tällä kertaa vierailimme pienemmässä Chamerollesin linnassa, mutta se oli sitäkin suloisempi. Chamerollesissa on suuret ruusutarhat, ja siellä on tuotettu  kukkia hajuvesiin. Tästä johtuen koko linnassa oli kaksi näyttelyä: ruusunäyttely, sekä parfyyminäyttely. Tämä linna ei ollut ihan niin turistiystävällinen, että kaikki kyltit olisivat olleet englanniksi, joten suurimman osan aikaa tyydyin vain ihailemaan niitä ihania parfyymipulloja.

Ilma ei ollut aurinkoinen, mutta ainakin ihan lämmin. Paksu pilvipeite enteili koko päivän sadetta, mitä ei koskaan tullut. Hihkuin riemusta ajaessamme linnan viereen parkkipaikalle, jossa oli meidän automme lisäksi vain 4 muuta! Rauhallinen linnakierros taattu.

Château de Chamerolles. Hurmaava pieni linna. Rakastin Chambordia, mutta tämä olisi ehkä kokonsa puolesta mukavampi asuttaa.

Nuo pilvet olivat kyllä upeita. Uhkaavia, mutta upeita.

Itselläni on yllä olevan YSL:n Paris-tuoksun pikkusisko Parisienne. Se oli ehdoton suosikkini, joskin viime aikoina olen suosinut poikaystävältäni syntymäpäivälahjaksi saamaani Kenzon Flower in the Air-tuoksua.

Löysin suosikkimacaron-leivokseni muutama päivä ennen tämän kuvan näkemista. Ruusu.

Ruusut näkyivät linnassa kaikkialla.

Taustalla näkyy tuo taulu, josta nappia painamalla puhalsi jokin tietty tuoksu. Olisiko ollut Espanjan kuningattarelle suunniteltu tuoksu tässä huoneessa.

Yläkerta sisälsi kauniin kokoelman parfyymipulloja. Ne olivat mustassa huoneessa vitriineissä, valaistu kimaltamaan salaperäisesti. Kuvat eivät vain onnistuneet kovin hyvin.

Vierailimme lopuksi vielä linnan puutarhassa, joka oli jo melkein talviunilla. Kesä-aikaan ruusutarhat ovat kuulemma upeat. En pidä väkijoukoista, ja siksi pidänkin ns. turistikohteissa vierailuista sesongin ulkopuolella. Puutarhojen kanssa tämä vain ei onnistu.

Linnakiertue jatkukoon! Odotan jo sitä, minne menemme seuraavaksi.

We visited a place called Château de Chamerolles on our way back from Orléans. Charming little castle with roses and perfumes. I will visit France again in early December, and already looking forward to which castle we will go that time (no pressure, Francis!).

Lazy Sunday

Ymmärrettävästi seuraava sunnuntai ei Saturday in Paris-postauksen jälkeen ollut kovin toiminnantäyteinen. Päivä koostui Black Books-sarjasta (paras tv-löytö hetkeen), ja iltapäivällä päätimme lähteä kävelylle melkein talon takana sijaitsevaan puistoon. Aikaisemmassa blogissani kuvailin poikaystäväni asuinaluetta Robinsonia tarkemmin, ja nyt tutkimme talon takaa löytyvää puistoa. 

Ihana puisto, ihana ilma. En tiedä onko tuolla ollut joskus talo, jonka puisto on nyt ottanut valtaansa. Kulmat ja portaat puiden keskellä antavat ymmärtää niin, tai sitten on kyse nerokkaasta suunnittelusta. Minä ainakin haluan uskoa, että kyseessä on ikivanha sukutila, jonka perijä karkasi alempisäätyisen rakastettunsa kanssa, minkä jälkeen kartano päätyi rappiolle ja lopulta hylättiin. Minkä jälkeen luonto sitten otti omansa takaisin.

En välitä realiteeteista. Jos saisin päättää, asuisin satukirjassa (joskus kuulemma asunkin). Kotiopettajattaren romaanissa, mielellään. 

Puistosta päästyämme suunnistimme vielä Le Plessis-Robinsonin keskustaan katselemaan kauniita taloja. Ja todella, nuo talot ovat mahtavia. Pidän siitä, että alueella on paljon pieniä, vaikkakin keinotekoisia, lampia ja jokia. Veden läsnäolo on rauhoittavaa.

Had a lazy Sunday with Black Books (best tv-discovery in a long time) and a walk in the park and around Le Plessis-Robinson. Calm and nice.

Good times

Veera & Eea

Saturday in Paris

Nukuttuani hyvän osan perjantaista ja lauantaista, oli aika lähteä vihdoin liikkeelle! Suuntasimme Châtelet'n alueelle, aikomuksenamme mennä drinkeille australialaiseen baariin jonka löysimme heinäkuussa. Poikkesimme ensin matkan varrella sijaitsevassa taidegalleria/ateljeessa. Paikan nimi on 59 Rivoli, sijaitsee nimensä mukaan osoitteessa 59 Rue de Rivoli, aivan Châtelet'n metroaseman vieressä.

Kyseessä on kerrostalo, joka käsittää n. 30 taiteilijan näyttelyt ja ateljeet 6 kerroksessa. Paikkoihin on vapaapääsy, ja taiteilijat ystävällisiä. Sain jopa valokuvata muutamassa näyttelyssä.

Yllä oma suosikkini.

Jos olet tarkkana, saatat huomata samanlaisen maalauksen kaduilla/seinissä/tyhjässä tilassa Pariisissa.

Tämä nainen tuottaa upeita valokuvia. Suosittelen tutustumaan. Valitettavasti näyttelyään en saanut kuvata, mutta yhteystiedot nappasin! www.claradegobert.com/

Huipulla.

Kompleksissa järjestetään myös konsertteja ja muita tapahtumia. Kannattaa Pariisiin mennessä käydä katsastamassa: 59 Rivoli.

Jatkoimme matkaa aussibaariin. Kyseinen baari, jonka nimeä en muista, tarjoilee herkullisia drinkkejä melko huokeaan hintaan hurmaavan aussi -ja brittiaksentin kera (baarissa on paljon brittityövoimaa, koska ausseilla on ajoittain kuulemma viisumiongelmia) - tai ainakin silloin tarjoili kun kävimme siellä heinäkuussa. Silloin taisi mitä ilmeisimmin olla happy hour, sillä nyt paikkaan maksoi 10 euroa pelkästään sisäänpääsy. Päätimme etsiä toisen paikan.

No, kävelimme jonkin matkaa ja löysimme mukavan pikku kulmabistron Le Maraisin alueelta, jossa söimme myös päivällistä.

Kir Royal.

En tiedä paikan nimeä, mutta löytäisin sen luultavasti. Ruoka oli hyvää, huokeaa ja herkullista. 

Matka jatkui Bastilleen ja Tape Bariin, josta olin lukenut yhdestä suosikkiblogistani, ruotsalaisen Sandra Beijerin luotsaamasta Niotillfem-blogista. Sandra lupasi blogissaan baarista asennetta ja rentoa meininkiä, sekä halpaa olutta.

No, paikka on todella persoonallinen! Olut oli huokeaa, happy hour oli tosin jo ohi, musiikki hyvää ja drinkit mahtavia. Parempaa (ja isompaa) caipiroskaa en ole missään saanut.

Lopuksi suunnistimme vielä Seinen varrella sijaitsevalle Wanderlust-klubille tanssimaan, koska tanssijalkaani vipatti. Kyseiseen klubiin oli ilmainen sisäänpääsy, mikä yllätti minut - positiivisesti. Paikka on todella iso, ja koostuu sisätiloista ja valtavasta terassista. En edes käynyt klubin sisätiloissa, sillä päädyimme tanssimaan koko illan terassilla, kesäyössä surisevan musiikin tahdissa. Näkymät olivat helposti miellytettävälle Rauman tytölle aika mahtavat.

Emme olleet ulkona aamuun asti (kuten viime kerralla), mutta viimeinen juna meni meiltä ohi. Klubilta lähtiessämme nappasimme Velib-pyörät ja pyöräilimme Pariisin yössä kohti Montparnassea ja linja-autoa. Perille päästyämme emme joutuneet odottamaan kuin 5 minuuttia, ja olimme kotimatkalla.

Harvinaisen onnistunut lauantai.

Kaiken kruunasi vielä sunnuntaiaamupalan yllätys, minkä poikaystävä nappasi lähileipomostaan hakiessaan leipää. Nam.

Spent an awesome Saturday night in Paris with my boyfriend. First art and dinner in Châtelet, drinks in Bastille and finally dancing in a club by the Seine. Stayed up late, woke up late and got cake for breakfast! Perfect.