Helsingissä

Noniin. Kuten ehkä jotkut jo tietävät, asun nykyään Helsingissä, mahtavalla paikalla Kallion sykkeessä. Ikkunastani näkyy Suvilahti, meri ja Suomenlinnan majakka. Tosin myös iso voimala ja hiilikasa, mutta kaikkea ei voi saada.

Tänään menen ainakin katsomaan Marimekon kesänäytöstä, näen siskoni ja käyn lasillisella ystäväni kanssa. Life is good.

Nouseva aurinko herättää minut joka aamu. Puhelimeni on täynnä puoliunessa otettuja auringonnousukuvia - en itse edes muista kaikkia. Täytynee hankkia pimennysverhot, ellen halua herätä viideltä koko kesän ajan.

Living in Helsinki now!

Mökillä

Kesä on ollut kiireinen, mutta ehdimme silti viettää sisarusteni kanssa hiukan aikaa mummimme mökillä.

Onnistumisia ja epäonnistumisia tikkakisassa.

Syötiin hyvin ja paljon. Siskoni syntymäpäivää juhlittiin kesäkuun lopussa, ja mummi oli tehnyt maailman parasta suklaakakkuaan.

Onnellinen synttärisankari, joka sai hiljattaen myös opiskelupaikan! Hurraa!

Uintireissu teki hiuksista tahmeat ja siten erinomaisen raaka-aineen mitä täydellisimpään hipsterinutturaan. 

Pitäisi käydä täällä useammin.

I've had a super busy summer but managed to find time to relax at our summer house with my family!

Eino ja minä

Uhmasin luonnonvoimia viime sunnuntaina. Eino-myrskyn katkoessa sähköjä toisaalla, kävelin kirkkaassa auringonpaisteessa merenrantaan seisomaan ja annoin sen puhaltaa ja puhdistaa tunkkaisen mieleni.



Vesi oli noussut puoleenväliin rantaa.

Fåfängan paviljongin laituri oli lähtenyt karkuteille.

Myrsky ei tuntunut myrskyltä, kun aurinko paistoi niin kirkkaasti. Tuulen voima oli uskomaton, vaikka kuvista se ei näykään. Otanlahti on liian suojainen oikeiden tyrskyjen muodostumiseen, mutta merellä on varmasti ollut aika laineita. Ihana päivä.

A storm swept over Finland some time ago. It knocked down trees and caused power outs, but it was different in the way that it was sunny. I walked to the beach and tried leaning towards it, and see if it could hold my weight. It did.

Toisenlainen syyspäivä.

Olen kadehtien katsonu lempibloggareideni elämää, ja miten se on aina niin siistiä. Olen yrittänyt pitää omassa blogissanikin kepeän linjan, mutta mitä jos ei tunnu siltä? Olenko sitten vain kirjoittamatta? En. Tämä blogi kertoo minun elämästäni ja totuus on se, että joskus olen allapäin.

Tänään oli vähän mälsä päivä. Ei mistään erityisestä syystä kai, ehkä se oli syysväsymystä. Tulin kotiin perinjuurin nuutuneena ja apeana, ja kotimatkallakin oli vastatuuli. En jaksanut käydä kaupassa eikä ruokavarastoni ollut mainittava; tilkka maitoa, kananmunia, voita, muutama sipuli ja perunoita. Olisin näistä saanut aikaiseksi kai jonkinlaisen munakkaan mutta päätin toisin.

Teen lettuja.

Paistaessani lettusia tapahtui muutama kiva juttu. Siskoni soitti muuten vain, ja paras ystäväni Stina lähetti viestin luettuaan eilisen blogitekstini että minulla on sittenkin Kotiopettajattaren romaani suomenkielisenä ja se on vain ollut hänellä lainassa - öh - tovin. Hauska sattuma, mutta nyt hänelläkin on oma Kotiopettajattaren romaaninsa, ja minulla on hyvä mieli.

Makean päivällisen jälkeen en tunne huonoa omatuntoa, vaan kapinaa. Minua ne eivät lannista kauneusihanteillaan, ja oli muuten hyviä lettuja. Sytyttelin vielä tuikkuja ja tein jälkiruuaksi luksusteetä, jota olen säästellyt joulusta asti. Puolukka-vaniljateetä, ja kuuntelen Keren Annia. Kirjoittelin myös tuntemuksiani ylös, se rauhoittaa. Nyt on jo verrattain hyvä olo, ja sain siskoltani söpöyspisteitä.

Kaikki te, jotka tunnette olonne yksinäiseksi pimenevissä syysilloissa, suosittelen lääkkeeksi teetä, lettuja ja musiikkia. Jos se ei auta, lupaan tulla jakamaan hiljaisuuden kanssasi ja katsotaan sitten yhdessä vaikka Black Booksia.

Näihin tunnelmiin, ihanaa illanjatkoa kaikille. Kuullaan taas.


I had a fairly gloomy day today, and despite of trying to keep an all cheery approach here on my blog, reality is that I tend to be gloomy every now and again. To cheer myself up, I made pancakes for dinner and fancy tea for dessert. Lit some candles and did some writing. I recommend pancakes, tea and music as the cure for loneliness.

Music to listen: Keren Ann

Kirjoista

Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa SPR:n kirppiksellä. En ole tällä hetkellä kovin varoissani, joten en oikeastaan varautunut ostamaan mitään. Kunhan katselin löytäisinkö jotain mukavaa pilkkahintaan.

Olen aikaisemmin puhunut kiintymyksestäni vanhoihin rakennuksiin. Tunnen myös erityistä rakkautta vanhoja kirjoja, kirjeitä ja kameroita kohtaan. SPR:n kirppiksellä ensinmainittuja löytyy paljon. 

Mukaani tarttui tällä kerralla yksi suosikkikirjani, jota minulla ei vielä suomeksi ole (ei kylläkään tuosta lääketieteen hyllystä). Kyseessä on Jane Eyre - Kotiopettajattaren romaani. 

Kirja oli harvinaisen rumissa kansissa, mutta onneksi ymmärsin katsoa paperikuoren alle! Sieltä paljastui oikein kaunis kansi. Don't judge the book by its covers, they say. Tällä kertaa kyse oli ihan kirjaimellisesti siitä.

Kauniit kirjat ilahduttavat hyllyssä, ja minulla on tapana kierrellä kirjakaupoissa ihan vain katselemassa. Varsinkin kirpputorit ja antikvariaatit tarjoavat ihanasti elämää nähneitä klassikoita.

Kotiopettajattaren romaani on yksi lempikirjoistani. Aikaisemmin minulla on ollut vain sen englanninkielinen versio, Penguin Classicsin kustantama kaunis kovakantinen painos. Se ei tainnut olla ihan halpa, mutta minun oli pakko saada se kun näin. 

Ostin samalla sen pariksi Oscar Wilden ainoan romaanin Dorian Grayn muotokuvan. Sekin yksi suosikkejani, mutta sitäkään ei suomeksi löydy hyllystäni - vielä. Nämä kaksi ovat kirjahyllyni aarteet.

Lähti vähän lapasesta tämä kirjahehkutus, mutta olkoot. Eikä hyvät kirjat tähän loppuneet, niitä on maailma pullollaan. Nyt kömmin sänkyyn lukemaan uutta Kotiopettajattaren romaaniani, ties kuinka monennetta kertaa.

Mikä sinun lempikirjasi on?

For the love of books. I found a finnish edition of Jane Eyre, one of my favourites, on the Red Cross flea market. It was in hideous covers, but don't judge the book by etc. It was beautiful once I removed the paper cover. While I was at it, I photographed the best and most beautiful books on my shelf and shared it here.

What's your favourite book?

Sunnuntai

Aamu alkoi aurinkoisena, ja siskoni nukkui työyön jälkeen pitkään. Pääsimme kuitenkin puolenpäivän jälkeen lähtemään, sillä ulkona oli aivan mahtava syyspäivä! Kaikki lehdet väreissään, lämmintä ja aurinkoista. Näistä täytyy nauttia kun vielä voidaan.

Kävimme Café Salissa herkuttelemassa.

Saliin oli tullut uusia uuskaupunkilaisia kuppikakkuja (cupcake), amerikanmalliin. Minulla oli toffeemuffinssi, Veeralla minttusuklaa. Molemmat olivat herkullisia!

Muuten, Café Salissa soi aivan ihanaa musiikkia! Ensin kuului Brittein saarten kolmea lahjaa maailmalle, Adelea, Amya ja Duffya (vain Anna Calvi puuttui). Sen jälkeen jatkettiin popimmalla Lykke Li'llä ja Lana Del Reylla, mutta tämän jälkeen kuului Nouvelle Vagueta ja lopuksi vielä Nick Cavea! Parhautta.

Kiitos soittolistasta kuului kuulemma Lauralle, joka itse vaikuttaa Valentines-nimisessä yhtyeessä. Valentines esiintyy muuten 26.10. Rauman Kahvila Sopissa, jonne kaikkien pitää ehdottomasti tuolloin tulla.  Merkitkää kalentereihinne, näistä lisää vielä myöhemmin!

Takaisin sunnuntaihin. Kaupunki hehkui ihanissa syysväreissä kun käyskentelimme pitkin katuja.

Vaahteranlehdet ovat aina syysmuodissa.

Please notice my sister's awesome hair.

Spent a lovely autumn day with my sister. Strolled around our pretty hometown, had cupcakes in Café Sali, listened some good music and had fun. Have to enjoy these days while they last, I bet the snow storms are just around the corner.

Good music: Valentines. 

Good times

Veera & Eea

Blue Sea Film Festival 2013 - Saturday Part 1

Aamu alkoi aurinkoisena - ja nukuin pommiin. En kuitenkaan myöhästynyt aamupalatreffeiltä kuin 15 minuuttia erittäin hätäisen aamun laittautumisen seurauksena. Lopputulos oli kuitenkin olosuhteisiin nähden aika hyvä! Kahvila Kontion aamupalan jälkeen lähdimme elokuvateatteria kohti, päivän ensimmäinen elokuva oli alkamassa!

Klo 11.45. Koskemattomat (Intouchables)

Tämä elokuva on ehkä yksi hauskimmista elokuvista, mitä olen koskaan nähnyt. Vaan ei - se ei ole komedia. Siksi se olikin niin hauska, koska se oli vain niin rehellinen. Välillä sai olla naurunkyyeleet silmissä, mutta kuitenkaan elokuva ei mennyt vain naurattamiseksi. Tämä oli jo toinen BSFF-juhlilla (tosin vuonna 2008) näkemäni ranskalainen elokuva, jossa pääosassa on neliraajahalvaantunut. Sekin tositapahtumiin perustuva. Kuinka moni muu on nähnyt elokuvan Perhonen lasikuvussa? Koskemattomat lähestyy aihetta kuitenkin täysin eri suunnasta - molemmat onnistuivat omalla tavallaan. Blue Sea Film Festivalin nettisivuilla elokuvaa kuvaillaan näin:

"Elokuvan aineksista voisi helposti kyhätä tunnesiirappia, mutta Koskemattomat välttää taitavasti kaikki karikot. Kaikkialla maailmassa katsojiin on purrut epätavanomainen tapa käsitellä vaikeaakin aihetta. Elokuvan huumori on usein suorasukaisen karskia, ja leikkii päähenkilöiden erilaisella kulttuuritaustalla. Pariisin hienoistokorttelien maailma on toista, kuin maahanmuuttajataustaisten kansoittamien lähiöiden puolirikollinen elämä, johon Driss on tottunut. Philippe ei halua vammansa olevan este elämän nautinnoille ja Driss mahdollistaa Philippelle tuon kaiken."

Kaikkien pitäisi nähdä tämä elokuva.

Intouchables trailer

Klo 14.00 Rakkaus (Amour)

"Rakkaus on tarina kahdeksankymppisestä ranskalaispariskunnasta Annesta ja Georgesista. He on kulttuurisesti sivistynyt pari, jonka koko elämä on taiteen ympäröimä. Molemmat rakastavat klassisen musiikin konsertteja ja yrityisesti Schubert on heidän suuri suosikkinsa. He viettävät kaikin tavoin sosiaalisesti rikasta elämää, johon liittyy juhlia ja ystäviä. Äkkiä kaikki muuttuu. Annen kaulavaltimontukos pysäyttää heidän elämänsä."

Sydäntä särkevä. Vaikka eihän se kai surullinen ollut, rakkaudesta kuitenkin kertoo. Riippuu miten levollisena elokuvaa katsoo. Silti se onnistui ainakin minut saamaan niin maan tasalle, että taisin muistaa taas elämän tärkeitä juttuja. Loppujen lopuksi jäljelle jää kuitenkin vain rakkaus. 

Amour trailer

Another 2 great movies, completely different. Intouchables is probably the funniest movie I've ever seen, whereas Amour is probably one of the most touching. Both are a must-see in their own category. 

Blue Sea Film Festival 2013 - Friday

Tätä tapahtumaa odotan joka vuosi. Elokuussa järjestettävät filmifestarit ovat poikkeuksetta yksi oman kesäni kohokohdista.  

Tänä vuonna olin suurimman osan aikaa liikkeellä aivan yksin, vaikka ehdinkin lauantaina nauttia aamupalaa ja käydä elokuvassa yhden ystäväni kanssa, lopun aikaa juoksin elokuvasalista toiseen kun kaikki piti nähdä. Festivaalilla oli ensimmäistä kertaa käytössä rannekesysteemi, jonka ostaessa pääsee kaikkiin elokuviin - perfect.

Perjantaina sain aloittaa viikonlopun hyvillä mielin, sillä olin edellisenä iltana kirjoittanut opinnäytetyöni yhteenvetoa vaille valmiiksi! 

Klo 17.45. American Vagabond

American Vagabond oli erittäin koskettava ja tärkeää asiaa käsittelevä dokumentti. Jamesin ja Tylerin elämästä kertovassa dokumentissa tartuttiin kantaaottavasti nuorten homojen ajatusmaailmaan, ja siihen miten heilläkin on oikeus onneen. Dokumentin ohjaaja Susanna Helke oli itse paikalla dokumentin esittämisessä, ja näytöksen jälkeen siirryimme pihalle keskustelemaan elokuvasta. Esiin nousi tärkeä asia vastaavista oloista Suomessa. Vaikka Suomessa kukaan ei tietenkään joudu kadulle, on moni homonuori Suomessakin lähtenyt kotoaan hyväksynnän puutteessa. 

Dokumentti korostaa sitä, että vaikka avoimessa yhteiskunnassa homous hyväksytään, usein nuoret vasta identiteettiään löytävät nuoret lähtevät mielummin kotoaan tunnettuaan vanhempiensa rakkauden vähenneen. Avoimuuteen on vielä matkaa, siihen että kaikki hyväksyttäisiin sellaisina kuin ovat.

American Vagabond trailer

Klo 19.45. Luihin ja ytimiin (De rouille et d'os)

 

Luihin ja ytimiin ei ollut minulle tuttu entuudestaan, sillä tavalla kuin olin odottanut American Vagabondin näkemistä. Elokuva osoittautui myöskin koskettavaksi, elämänmakuiseksi kokemukseksi. BSFF:n nettisivuilla elokuvaa kuvaillaan näin:

"Luihin ja ytimiin kamppailee varmasti sarjassa epätavanomainen rakkaustarina. Ali (Matthias Schoenaerts) on belgialainen entinen nyrkkeilijä ja elinmäntavoiltaan holtiton viisivuotiaan Sam-pojan yksinhuoltaja, joka muuttaa sisarensa Annan (Corinne Masiero) luokse asumaan. Sisar joutuu usein huolehtimaan pojasta isän poukkoillessa hanttitöistä toiseen. Stéphanie on miekkavalaiden kouluttaja, joka joutuu vakavaan onnettomuuteen ja invalidisoituu. Ali ja Stéphanie kohtaavat toisensa ja orastava ystävyys syvenee vähitellen rakkaudeksi.

Kaksi elämänkolhimaa löytävät toisistaan tuen elämän myrskyjä vastaan. Elokuva perustuu kanadalaiskirjailija Craig Davidsonin romaaniin, jonka tapahtumat elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Jacques Auriard on sijoittanut Etelä-Ranskaan. Hulppeat rantamaisemat luovat vahvan kontrastin elämän laitapuolen päähenkilöille. 

Alin avulla Stéphahie saa vähitellen rakkaan elementtinsä veden uudelleen haltuunsa. Ali alkaa vähitellen sulaa vastuuta ottavaksi rakastajaksi ja lopulta isäksi. Rosoisen ja elämänmakuisen tarinan kantava voima on sen loistavat näyttelijät, jotka tekevät tarinan todeksi. Välillä ollaan vereslihalla, mutta toinen toisiltaan voimaa saaden rakastavaiset raivaavat tieltään kaikki esteet aina uskoa antavaan ja voimaannuttavaan loppuun asti."

Kaikki näyttelijät tekivät aivan uskomattoman roolisuorituksen. Pidin elokuvan mutkattomuudesta ja luontevuudesta käsitellä vaikeitakin asioita - vaikkei helpoksi elokuvaa voikaan sanoa. Lopputulos on äärimmäisen kaunis, surullinen mutta lohdullinen ja ehkä jopa onnellinenkin. Sillä tavalla kuin ranskalaiset elokuvat tapaavat olla.

De rouille et d'os trailer

Molemmat elokuvat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Toisaalta, tulen kyllä suosittelemaan jokaista elokuvaa, minkä viikonlopun aikana näin. Kuitenkin.

Blue Sea Film Festivals is one of the events I wait with enthusiasm for every year. This year I was on my own for most of the time, because I didn't have time to do anything else than run from one movie to another. 

I saw 2 movies on friday, American Vagabond and Rust and Bone, both absolutely brilliant in their own category. American Vagabond is a documentary about a gay couple living homeless in San Francisco and their life and their love. Rust and Bone is an unconventional love story about broken people finding strength from each other. 

I truly recommend them both.

Nick Cave & The Bad Seeds

Näin Flow Festivaaleilla yhden suosikkibändeistäni, Nick Cave & The Bad Seedsin.

Olin ystäväni kanssa lähes eturivissä, ja olen iloinen että olin siinä juuri hänen kanssaan. Keikan alkaessa aloin itkeä ja lopun aikaa hymisin silmät suurena ja kurotin Nick Cavea kohti aina kun hän tuli lähelle yleisöä. En ole se tyttö, joka on keikoilla eturivissä huutamassa - päinvastoin, kammoan sitä väkijoukon puristusta. Nyt tuskin huomasin painetta.

Keikka oli tiivis, tunnelmallinen, raaka, raivokas, väkivaltainen, mutta samaan aikaan myös tunteikas ja herkkä. Push the Sky Away-kappaleen aikana ymmärsin yhtäkkiä seisoneeni monta minuuttia täysin paikallani vain tuijottaen lavalle kädet suun edessä, keskittyneenä.

Nick Cave & The Bad Seeds esitti Flow'n keikallaan seuraavat kappaleet:

We No Who U R (Push the Sky Away, 2013)
Jubilee Street (Push the Sky Away, 2013)
From Her to Eternity (From Her to Eternity, 1984)
Papa Won't Leave You, Henry (Henry's Dream, 1992)
Tupelo (The Firstborn is Dead, 1985)
Deanna (Tender Prey, 1988)
Mermaids (Push the Sky Away, 2013)
Love Letter (No More Shall We Part, 2001)
Into My Arms (The Boatman's Call, 1997)
Higgs Boson Blues (Push the Sky Away, 2013)
The Mercy Seat (Tender Prey, 1988)
Stagger Lee (Murder Ballads, 1996)
Push the Sky Away (Push the Sky Away, 2013)

Encore:

We Real Cool (Push the Sky Away, 2013)
Red Right Hand (Let Love In, 1994)

Sanat eivät enää riitä. Kyseessä on paras keikka, mitä olen koskaan nähnyt ja varmaankin yksi tunteellisimmista hetkistä joihin koskaan joudun. Nick Cave & The Bad Seedsin uusi levy Push the Sky Away ilmestyi talvella 2013. Suosittelen sitä ihan kaikille.

http://www.nickcave.com/


I saw Nick Cave & The Bad Seeds on Flow Festival in Helsinki 10.8. I can't describe how emotional and amazing it was. I am not the girl screaming at the first row - now I was. Not many (any) men have had that kind of power over me. I've been listening to the new album almost non-stop ever since. Please, if you have a chance to go see Nick Cave & The Bad Seeds... Go.