Näytetään tekstit, joissa on tunniste Movies. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Movies. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Blue Sea Film Festival 2013 - Saturday Part 1

Aamu alkoi aurinkoisena - ja nukuin pommiin. En kuitenkaan myöhästynyt aamupalatreffeiltä kuin 15 minuuttia erittäin hätäisen aamun laittautumisen seurauksena. Lopputulos oli kuitenkin olosuhteisiin nähden aika hyvä! Kahvila Kontion aamupalan jälkeen lähdimme elokuvateatteria kohti, päivän ensimmäinen elokuva oli alkamassa!

Klo 11.45. Koskemattomat (Intouchables)




Tämä elokuva on ehkä yksi hauskimmista elokuvista, mitä olen koskaan nähnyt. Vaan ei - se ei ole komedia. Siksi se olikin niin hauska, koska se oli vain niin rehellinen. Välillä sai olla naurunkyyeleet silmissä, mutta kuitenkaan elokuva ei mennyt vain naurattamiseksi. Tämä oli jo toinen BSFF-juhlilla (tosin vuonna 2008) näkemäni ranskalainen elokuva, jossa pääosassa on neliraajahalvaantunut. Sekin tositapahtumiin perustuva. Kuinka moni muu on nähnyt elokuvan Perhonen lasikuvussa? Koskemattomat lähestyy aihetta kuitenkin täysin eri suunnasta - molemmat onnistuivat omalla tavallaan. Blue Sea Film Festivalin nettisivuilla elokuvaa kuvaillaan näin:


"Elokuvan aineksista voisi helposti kyhätä tunnesiirappia, mutta Koskemattomat välttää taitavasti kaikki karikot. Kaikkialla maailmassa katsojiin on purrut epätavanomainen tapa käsitellä vaikeaakin aihetta. Elokuvan huumori on usein suorasukaisen karskia, ja leikkii päähenkilöiden erilaisella kulttuuritaustalla. Pariisin hienoistokorttelien maailma on toista, kuin maahanmuuttajataustaisten kansoittamien lähiöiden puolirikollinen elämä, johon Driss on tottunut. Philippe ei halua vammansa olevan este elämän nautinnoille ja Driss mahdollistaa Philippelle tuon kaiken."


Kaikkien pitäisi nähdä tämä elokuva.


Klo 14.00 Rakkaus (Amour)

"Rakkaus on tarina kahdeksankymppisestä ranskalaispariskunnasta Annesta ja Georgesista. He on kulttuurisesti sivistynyt pari, jonka koko elämä on taiteen ympäröimä. Molemmat rakastavat klassisen musiikin konsertteja ja yrityisesti Schubert on heidän suuri suosikkinsa. He viettävät kaikin tavoin sosiaalisesti rikasta elämää, johon liittyy juhlia ja ystäviä. Äkkiä kaikki muuttuu. Annen kaulavaltimontukos pysäyttää heidän elämänsä."



Sydäntä särkevä. Vaikka eihän se kai surullinen ollut, rakkaudesta kuitenkin kertoo. Riippuu miten levollisena elokuvaa katsoo. Silti se onnistui ainakin minut saamaan niin maan tasalle, että taisin muistaa taas elämän tärkeitä juttuja. Loppujen lopuksi jäljelle jää kuitenkin vain rakkaus. 



Another 2 great movies, completely different. Intouchables is probably the funniest movie I've ever seen, whereas Amour is probably one of the most touching. Both are a must-see in their own category. 

torstai 29. elokuuta 2013

Blue Sea Film Festival 2013 - Friday

Tätä tapahtumaa odotan joka vuosi. Elokuussa järjestettävät filmifestarit ovat poikkeuksetta yksi oman kesäni kohokohdista.  


Tänä vuonna olin suurimman osan aikaa liikkeellä aivan yksin, vaikka ehdinkin lauantaina nauttia aamupalaa ja käydä elokuvassa yhden ystäväni kanssa, lopun aikaa juoksin elokuvasalista toiseen kun kaikki piti nähdä. Festivaalilla oli ensimmäistä kertaa käytössä rannekesysteemi, jonka ostaessa pääsee kaikkiin elokuviin - perfect.

Perjantaina sain aloittaa viikonlopun hyvillä mielin, sillä olin edellisenä iltana kirjoittanut opinnäytetyöni yhteenvetoa vaille valmiiksi! 

Klo 17.45. American Vagabond


American Vagabond oli erittäin koskettava ja tärkeää asiaa käsittelevä dokumentti. Jamesin ja Tylerin elämästä kertovassa dokumentissa tartuttiin kantaaottavasti nuorten homojen ajatusmaailmaan, ja siihen miten heilläkin on oikeus onneen. Dokumentin ohjaaja Susanna Helke oli itse paikalla dokumentin esittämisessä, ja näytöksen jälkeen siirryimme pihalle keskustelemaan elokuvasta. Esiin nousi tärkeä asia vastaavista oloista Suomessa. Vaikka Suomessa kukaan ei tietenkään joudu kadulle, on moni homonuori Suomessakin lähtenyt kotoaan hyväksynnän puutteessa. 

Dokumentti korostaa sitä, että vaikka avoimessa yhteiskunnassa homous hyväksytään, usein nuoret vasta identiteettiään löytävät nuoret lähtevät mielummin kotoaan tunnettuaan vanhempiensa rakkauden vähenneen. Avoimuuteen on vielä matkaa, siihen että kaikki hyväksyttäisiin sellaisina kuin ovat.



Klo 19.45. Luihin ja ytimiin (De rouille et d'os)


 

Luihin ja ytimiin ei ollut minulle tuttu entuudestaan, sillä tavalla kuin olin odottanut American Vagabondin näkemistä. Elokuva osoittautui myöskin koskettavaksi, elämänmakuiseksi kokemukseksi. BSFF:n nettisivuilla elokuvaa kuvaillaan näin:

"Luihin ja ytimiin kamppailee varmasti sarjassa epätavanomainen rakkaustarina. Ali (Matthias Schoenaerts) on belgialainen entinen nyrkkeilijä ja elinmäntavoiltaan holtiton viisivuotiaan Sam-pojan yksinhuoltaja, joka muuttaa sisarensa Annan (Corinne Masiero) luokse asumaan. Sisar joutuu usein huolehtimaan pojasta isän poukkoillessa hanttitöistä toiseen. Stéphanie on miekkavalaiden kouluttaja, joka joutuu vakavaan onnettomuuteen ja invalidisoituu. Ali ja Stéphanie kohtaavat toisensa ja orastava ystävyys syvenee vähitellen rakkaudeksi.

Kaksi elämänkolhimaa löytävät toisistaan tuen elämän myrskyjä vastaan. Elokuva perustuu kanadalaiskirjailija Craig Davidsonin romaaniin, jonka tapahtumat elokuvan ohjaaja ja käsikirjoittaja Jacques Auriard on sijoittanut Etelä-Ranskaan. Hulppeat rantamaisemat luovat vahvan kontrastin elämän laitapuolen päähenkilöille. 

Alin avulla Stéphahie saa vähitellen rakkaan elementtinsä veden uudelleen haltuunsa. Ali alkaa vähitellen sulaa vastuuta ottavaksi rakastajaksi ja lopulta isäksi. Rosoisen ja elämänmakuisen tarinan kantava voima on sen loistavat näyttelijät, jotka tekevät tarinan todeksi. Välillä ollaan vereslihalla, mutta toinen toisiltaan voimaa saaden rakastavaiset raivaavat tieltään kaikki esteet aina uskoa antavaan ja voimaannuttavaan loppuun asti."

Kaikki näyttelijät tekivät aivan uskomattoman roolisuorituksen. Pidin elokuvan mutkattomuudesta ja luontevuudesta käsitellä vaikeitakin asioita - vaikkei helpoksi elokuvaa voikaan sanoa. Lopputulos on äärimmäisen kaunis, surullinen mutta lohdullinen ja ehkä jopa onnellinenkin. Sillä tavalla kuin ranskalaiset elokuvat tapaavat olla.


Molemmat elokuvat ehdottomasti näkemisen arvoisia. Toisaalta, tulen kyllä suosittelemaan jokaista elokuvaa, minkä viikonlopun aikana näin. Kuitenkin.



Blue Sea Film Festivals is one of the events I wait with enthusiasm for every year. This year I was on my own for most of the time, because I didn't have time to do anything else than run from one movie to another. 

I saw 2 movies on friday, American Vagabond and Rust and Bone, both absolutely brilliant in their own category. American Vagabond is a documentary about a gay couple living homeless in San Francisco and their life and their love. Rust and Bone is an unconventional love story about broken people finding strength from each other. 

I truly recommend them both.