Tiedättekö sen tunteen, kun avaatte laukun mitä ette ole käyttänyt pitkään aikaan, ja sieltä löytyy jotain unohtunutta. Kuin avaisi aarrearkun. Joskus kirjaimellisesti, itse olen ainakin löytänyt jostain iltalaukustani 20 euroa, minkä olin unohtanut sinne varmaan puoli vuotta aikaisemmin.

Tällä kertaa mieleeni palasi elävästi muistot viime vuonna Pariisissa vietetystä heinäkuusta. Kun poikaystäväni oli päivät töissä ja minä vaelsin Pariisin katuja, eksyin metroasemilla ja muuallakin. Ihan sama mitkä kengät oli jalassa, aina tuli rakkoja. Ei haitannut.

Found my purse I had with me in Paris last July. Oh (bitter) sweet memories.

Champagne for breakfast

Joku näkikin ehkä jo Instagramistani kuvan viikonlopun aamiaispöydästä. Vaikka en usein syö aamupalaa, kun se tehdään kunnolla se tehdään kunnolla.

Tarjolla oli amarettolettuja kiivin ja sokerin kera, appelsiinimehua, teetä ja samppanjaa. Kun juo samppanjaa aamulla, on päivä yleensä poikkeuksetta hyvä. Suosittelen kaikille.

Samppanjaa saa nimittäin juoda mihin vuorokauden aikaan tahansa. Ihan sama mitä kuka tahansa sanoi, niin se vain on.

Toivottavasti kaikilla oli ihana pääsiäinen. Kuullaan taas.

Had a lovely easter weekend with my boyfriend. We had a champagne breakfast on Sunday, and that topped everything. Did you know that you can drink champagne any time of the day? You can.

On suuri sun rantas autius

Kävelin Äyhönjärven ympäri viime sunnuntaina. Maailma oli kuulas ja kaunis.

Tahtoisin alkaa taas valokuvata. Katsoinkin heti netistä vähän kamera-arvosteluja. Toisaalta tahtoisin sijoittaa kunnon järjestelmäkameraan, mutta helposti mukana kulkeva pieni puolijärkkäri olisi myös kätevä. Decisions, decisions...

I walked round a small lake near my place last weekend. Now I'm craving for a new camera.

Ehkä elossa oleminen tarkoittaakin sitä että metsästää hetkiä jotka kuolevat.

Ajatuksia tänään.

Olen ollut melkein koko päivän yksin. En edes etsinyt muiden seuraa, mutta kävin kuitenkin mummulassa. Joskus on hyvä olla ihan rauhassa. Juttelin hetken ystäväni kanssa netissä, mutta sitten lähdimme omille teillemme.

Pesin kolme koneellista pyykkiä, mutta en uskaltanut käyttää kuivaushuoneen lämpöpuhallinta.

Katsoin Amélien taas, tein vähän muistiinpanoja maailman liikkeestä. Huomasin juoneeni Pariisissa samaa samppanjaa, mitä Lucien tuo salaa Collignonin kustannuksella Lasimiehelle.

Kuvasin nuo linnut Rauman torilla viime vuonna yhtenä kirkkaana syyspäivänä, kun olin ollut töissä vasta n. kuukauden. Olin menossa kokoukseen, mutta olin lähtenyt liian aikaisin ja siksi minulla oli aikaa ottaa kuvia matkalla. Ne kiertelivät torin yllä mielestäni kauniisti, vaikka joku saattaisi sanoa että vaikutelma oli enemmänkin Hitchcockin Linnuista.

Olen viime aikoina ollut vähän yksinäinen, muutamaa valonpilkahdusta lukuunottamatta. Aika tasaantuu vääjäämättä, eikä sitä vastaan sovi kapinoida. Aikuistumiseksi sitä kai kutsutaan. Joku sanoi minulle joskus, että elämä alkaa vasta kun täyttää 20. Joskus kuitenkin tuntuu, että mun elämäni päättyi silloin. Tai sitten se ei tosiaan ole vielä alkanutkaan. Millä elämää mitataan?

Olen alkanut taas lukea, muutakin kuin kirjoja, jotka olen lukenut jo 100 kertaa. Viimeisinpänä Muriel Barberyn Siilin eleganssin, jossa myös tarkastellaan maailman liikettä. Kesken on lainakirja uusin Tove Janssonin elämänkerta Tee työtä, ja rakasta. Seuraavana vuorossa Pilvikartasto. Ehkä luen Vanki nimeltä Papillonin myös loppuun joskus.

Tiedättekö sen tunteen kun vesi liikuttaa hiljaa, on aikaa katsella ympärille ja on ihan hiljaista lukuunottamatta veden ääntä? Ihana hetki. Kaipaan kesää.

Teimme viikonloppuna itse pastaa! Äitini on saanut perheystävältämme syntymäpäivälahjaksi pastakoneen, ja käytämme sitä aivan liian vähän. Olin viikonloppuna äidilläni, ja kokkasimme perheen tyttöjen voimin. Nämä hetket ovat minulle niin tärkeitä - ja opettavaisia. Nyt osaan tehdä pastaa itse, ja arvatkaa mitä? Se on oikeastaan ihan helppoa, eikä vie kovin paljoa ylimääräistä aikaa. Ja on todella, todella hyvää.

Taikinaan et oikeastaan tarvitse muuta kuin jauhoja ja kananmunia. Kanamunien tulee olla huoneenlämpöisiä.

Työläin osa pastan tekoa on taikinan vaivaaminen. Ainoa juttu, missä menee kauan. Siskoni pyöritteli taikinaa melko pitkään, mutta lopulta se asettui tiiviiksi palloksi. Loppu onkin sitten pelkkää juhlaa.

Sitten vain rullataan kunnes taikina on tarpeeksi ohutta.

Voilà!

Lopputulos oli pasta alfredo, siis pastaa, voita, kevätsipulia ja parmesaania - simple & perfect. Siitä vain ei ole kuvaa, koska olin liian nälkäinen muistaakseni kuvata. Seuraavalla kerralla sitten!


We made pasta last weekend! My mother has a pasta maker and we use it way too seldom. Home made pasta is actually very simple to make, doesn't take that much time and it's delicious. Just need to invest on the pasta maker. We made pasta alfredo, but I was so hungry I absolutely forgot to take a picture of the ready plate! Next time.