When in Paris...

...always start it with champagne.

Minulle ja poikaystävälleni on kehkeytynyt tapa juoda aina yhdessä samppanjaa kun näemme, vaikka oikeastaan eri maissa asumisesta huolimatta näemme melko usein. Ei haittaa, pidän tästä pikku ylellisyydestä kiinni. Olisi hienoa päästä käymään samppanjatilalla joskus.

Tällä kertaa emme kauheasti kiertäneet nähtävyyksiä, ja olinkin todella surkea valokuvaaja tällä kertaa. Amboisen vierailusta ja Versaillesista tuli otettua enemmän, mutta Pariisin kävelyretkistämme hyvä kun oli muutama. Joimme kahvit ja milkshaket ihanassa 50-luvun diner-kahvilassa Saint Michelissä ja selasimme hiukan levykauppoja, minkä jälkeen hyppäsimme bussiin ja huristimme Bastilleen - puolessa välissä tosin oli pakko jatkaa kävellen koska bussissa oli niin tukahduttavan kuuma.

Bastillessa menimme muutaman levykaupan ja vintageliikkeen jälkeen Le Lab-baariin (7 rue Saint-Sabin) drinkeille, sieltä saa nimittäin kaupungin parhaat bloody maryt, mikä on F:n suosikkicocktail. Itse suosin caipiroskaa, ja sekin oli tuolla erinomainen. Raikas caipiroska piristää kuumassa ilmassa kivasti.

Niistä vintageliikkeistä yritinkovasti etsiä itselleni farkkutakkia, mutta tällä kertaa ei onnistanut. Ehkä seuraavalla kerralla!

Olen menossa takaisin Pariisiin elokuussa, can't wait. Olemme jo hiukan teheet matkasuunnitelmia, koska F:llä on myös lomaa tuolloin. Saa nähdä koluammeko Pariisia, ja käymme katsomassa muutaman vielä listalla sinnittelevän kohteen, vai suuntaammeko Pohjois-Ranskaan!

Had a lovely time in Paris again. Going back there soon.

Where shall I begin?

Siitä on tasan kuukausi kun viimeksi kirjoitin mitään. Kävin vain välillä herättelemässä turhaa toivoa, ja sitten uppouduin taas muihin asioihin. Totuuden nimissä on sanottava, että töissä on ollut niin järjetön kiire, etten tosiaan ole tehnyt mitään mainitsemisen arvoista, noh, oikeastaan viimeiseen kahteen kuukauteen.

Mutta viime viikolla minulla oli kesäloma, ja vietin sen poikaystäväni kanssa Pariisissa - vihdoinkin takaisin Pariisiin! En ole käynyt tänä vuonna vielä kertaakaan, ja heti olisi hinku takaisin.

Viikko oli ihana. Yritimme muun muassa päästä Lana Del Reyn ilmaiskonserttiin (turha toivo, emme päässeet edes nurkan ohi kun paikka oli jo täynnä), joimme viiniä kadulla, vierailimme Orléansissa, Amboisessa, kävimme DaVincin talossa, tutkimme Versaillesin puutarhan kätköjä, juoksimme sateessa ja kävelimme kävelimme kävelimme. Kotimatkani kesti odottamattomien sattumusten takia 17 tuntia, mutta sekään ei erityisesti harmita - hyödyin siitä aika tavalla.

Näistä aion kirjoittaa tulevina päivinä. Kuullaan, nyt hyvää yötä kaikille!

Tiedättekö sen tunteen, kun avaatte laukun mitä ette ole käyttänyt pitkään aikaan, ja sieltä löytyy jotain unohtunutta. Kuin avaisi aarrearkun. Joskus kirjaimellisesti, itse olen ainakin löytänyt jostain iltalaukustani 20 euroa, minkä olin unohtanut sinne varmaan puoli vuotta aikaisemmin.

Tällä kertaa mieleeni palasi elävästi muistot viime vuonna Pariisissa vietetystä heinäkuusta. Kun poikaystäväni oli päivät töissä ja minä vaelsin Pariisin katuja, eksyin metroasemilla ja muuallakin. Ihan sama mitkä kengät oli jalassa, aina tuli rakkoja. Ei haitannut.

Found my purse I had with me in Paris last July. Oh (bitter) sweet memories.

48°51.4 N, 2°21.13 E

En ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut ystävänpäivästä, ainakaan siinä amerikkalaisten touhotusmielessä. Mutta kun perjantaina 14.2.2014 olimme ensin nauttineet helsinkiläisessä hotellihuoneessa lasilliset proseccoa, ja poikaystäväni ripusti kaulaani alla näkyvän korun jossa on Pariisin koordinaatit, myönnän että sydämeni sykähti ainakin hiukan. Kävimme vielä illallisella japanilaisessa ravintolassa ja film noir-klassikko Maltan haukka-elokuvalla (1941, Humphrey Bogart, Mary Astor) Orionissa. Parhautta.

 

Had a lovely weekend in Helsinki with my boyfriend. I've never had a thing for Valentine's Day, it's not really celebrated in Finland, but on friday he gave me this necklace with Paris coordinates on it, and we had dinner at a Japanese restaurant and then went to see the film noir classic Maltese Falcon (1941, Humphrey Bogart and Mary Astor) in one of the oldest cinemas in Helsinki, Orion. It was all cheesy and romantic and awesome.

Lazy Sunday

Ymmärrettävästi seuraava sunnuntai ei Saturday in Paris-postauksen jälkeen ollut kovin toiminnantäyteinen. Päivä koostui Black Books-sarjasta (paras tv-löytö hetkeen), ja iltapäivällä päätimme lähteä kävelylle melkein talon takana sijaitsevaan puistoon. Aikaisemmassa blogissani kuvailin poikaystäväni asuinaluetta Robinsonia tarkemmin, ja nyt tutkimme talon takaa löytyvää puistoa. 

Ihana puisto, ihana ilma. En tiedä onko tuolla ollut joskus talo, jonka puisto on nyt ottanut valtaansa. Kulmat ja portaat puiden keskellä antavat ymmärtää niin, tai sitten on kyse nerokkaasta suunnittelusta. Minä ainakin haluan uskoa, että kyseessä on ikivanha sukutila, jonka perijä karkasi alempisäätyisen rakastettunsa kanssa, minkä jälkeen kartano päätyi rappiolle ja lopulta hylättiin. Minkä jälkeen luonto sitten otti omansa takaisin.

En välitä realiteeteista. Jos saisin päättää, asuisin satukirjassa (joskus kuulemma asunkin). Kotiopettajattaren romaanissa, mielellään. 

Puistosta päästyämme suunnistimme vielä Le Plessis-Robinsonin keskustaan katselemaan kauniita taloja. Ja todella, nuo talot ovat mahtavia. Pidän siitä, että alueella on paljon pieniä, vaikkakin keinotekoisia, lampia ja jokia. Veden läsnäolo on rauhoittavaa.

Had a lazy Sunday with Black Books (best tv-discovery in a long time) and a walk in the park and around Le Plessis-Robinson. Calm and nice.

Saturday in Paris

Nukuttuani hyvän osan perjantaista ja lauantaista, oli aika lähteä vihdoin liikkeelle! Suuntasimme Châtelet'n alueelle, aikomuksenamme mennä drinkeille australialaiseen baariin jonka löysimme heinäkuussa. Poikkesimme ensin matkan varrella sijaitsevassa taidegalleria/ateljeessa. Paikan nimi on 59 Rivoli, sijaitsee nimensä mukaan osoitteessa 59 Rue de Rivoli, aivan Châtelet'n metroaseman vieressä.

Kyseessä on kerrostalo, joka käsittää n. 30 taiteilijan näyttelyt ja ateljeet 6 kerroksessa. Paikkoihin on vapaapääsy, ja taiteilijat ystävällisiä. Sain jopa valokuvata muutamassa näyttelyssä.

Yllä oma suosikkini.

Jos olet tarkkana, saatat huomata samanlaisen maalauksen kaduilla/seinissä/tyhjässä tilassa Pariisissa.

Tämä nainen tuottaa upeita valokuvia. Suosittelen tutustumaan. Valitettavasti näyttelyään en saanut kuvata, mutta yhteystiedot nappasin! www.claradegobert.com/

Huipulla.

Kompleksissa järjestetään myös konsertteja ja muita tapahtumia. Kannattaa Pariisiin mennessä käydä katsastamassa: 59 Rivoli.

Jatkoimme matkaa aussibaariin. Kyseinen baari, jonka nimeä en muista, tarjoilee herkullisia drinkkejä melko huokeaan hintaan hurmaavan aussi -ja brittiaksentin kera (baarissa on paljon brittityövoimaa, koska ausseilla on ajoittain kuulemma viisumiongelmia) - tai ainakin silloin tarjoili kun kävimme siellä heinäkuussa. Silloin taisi mitä ilmeisimmin olla happy hour, sillä nyt paikkaan maksoi 10 euroa pelkästään sisäänpääsy. Päätimme etsiä toisen paikan.

No, kävelimme jonkin matkaa ja löysimme mukavan pikku kulmabistron Le Maraisin alueelta, jossa söimme myös päivällistä.

Kir Royal.

En tiedä paikan nimeä, mutta löytäisin sen luultavasti. Ruoka oli hyvää, huokeaa ja herkullista. 

Matka jatkui Bastilleen ja Tape Bariin, josta olin lukenut yhdestä suosikkiblogistani, ruotsalaisen Sandra Beijerin luotsaamasta Niotillfem-blogista. Sandra lupasi blogissaan baarista asennetta ja rentoa meininkiä, sekä halpaa olutta.

No, paikka on todella persoonallinen! Olut oli huokeaa, happy hour oli tosin jo ohi, musiikki hyvää ja drinkit mahtavia. Parempaa (ja isompaa) caipiroskaa en ole missään saanut.

Lopuksi suunnistimme vielä Seinen varrella sijaitsevalle Wanderlust-klubille tanssimaan, koska tanssijalkaani vipatti. Kyseiseen klubiin oli ilmainen sisäänpääsy, mikä yllätti minut - positiivisesti. Paikka on todella iso, ja koostuu sisätiloista ja valtavasta terassista. En edes käynyt klubin sisätiloissa, sillä päädyimme tanssimaan koko illan terassilla, kesäyössä surisevan musiikin tahdissa. Näkymät olivat helposti miellytettävälle Rauman tytölle aika mahtavat.

Emme olleet ulkona aamuun asti (kuten viime kerralla), mutta viimeinen juna meni meiltä ohi. Klubilta lähtiessämme nappasimme Velib-pyörät ja pyöräilimme Pariisin yössä kohti Montparnassea ja linja-autoa. Perille päästyämme emme joutuneet odottamaan kuin 5 minuuttia, ja olimme kotimatkalla.

Harvinaisen onnistunut lauantai.

Kaiken kruunasi vielä sunnuntaiaamupalan yllätys, minkä poikaystävä nappasi lähileipomostaan hakiessaan leipää. Nam.

Spent an awesome Saturday night in Paris with my boyfriend. First art and dinner in Châtelet, drinks in Bastille and finally dancing in a club by the Seine. Stayed up late, woke up late and got cake for breakfast! Perfect.

Matkustamisen iloja

Halvoilla lennoilla on hintansa muualla.

Matkustin tällä kertaa yhteensä noin 12 tuntia. Lento Pariisiin kestää vähän alle 3 tuntia, mutta lisäksi tulee 4,5 tunnin bussimatka Helsinkiin, ja paikan päällä vielä RER-juna Robinsoniin, ja bussi talon eteen. Tällä kertaa kyseessä oli vielä aikainen aamulento, joten sain lähteä illan viimeisellä bussilla lentokentälle, jonne saavuin n. klo 02.30, ja jonka jälkeen odotin kärsivällisesti (väsyneesti) sen kolmisen tuntia pääseväni koneeseen. Valvoin siis koko yön, mutta minkäs teet! 

Eihän se kovin mukavaa ollut, mutta koneeseen noustessa kaunis auringonnousu valaisi taivaanrantaa. Se piristi minua kovin, pidän auringonnousuista, vaikka en niitä usein näekään. Pidän kai liikaa nukkumisesta. Lentokoneesta näin auringonnousun vaaleanpunaiseksi värjäämät pilvet. Näyttivät aivan hattaralta. Sitten jo nukahdinkin.

Pariisiin päästyäni olin kuolemanväsynyt, mutta rauhallinen. Jollain tavalla matkustaminen on mukavaa, vaikkakin välillä raskasta. Se tunne kun pääsee perille ja lepäämään on upea. Lisäksi matkalla on aikaa ajatella juttuja, minulle ihan ilmaista aikaa haaveiluun ja asioiden pohtimiseen. Siitä pidän. Kukaan ei kummastele kun olen toistakymmentä minuuttia putkeen tuijottanut ikkunasta ulos värähtämättä.

Kuitenkin, yhden päivän väsyneisyys on pieni hinta ihanasta viikosta. Näistä lisää ihan pian, kuullaan!


I stayed up the whole night travelling to Paris, cheap flights sure take their toll elsewhere. The bright sides of the journey were pretty sunrise (don't get to see those often, I'm a sleepy person) and nice views before I fell asleep in the plane. Nevertheless, a small price for an amazing week! Stay tuned.

Terveiset Pariisista

Haluaisin niin kovasti kertoa seikkailuistani tällä kertaa, mutta valitettavasti Dropboxini ei tee yhteistyötä, enkä saa ladattua kuviani. Kirjoitan postaukset heti kun saan purettua kuvat koneelleni (eli kun löydän puhelimeni usb-johdon). Luvassa ainakin kertomuksia Orléansin yöstä, parfyymilinnasta ja kävin viimeinkin Eiffel-tornissa. Ja hyvästä ruuasta.

I'm having trouble with downloading my pictures on my computer, but should have solved that soon! Paris greetings are on their way.