Des Hommes et des Chatons

Voiko olla huono asia, jos yhdistää tumblr-sivustolle kuumat miehet ja kissanpennut?

Ei.

Ladies (and gents), I give you: Des Hommes et des Chatons.

My oh my. Sanoja ei tarvita, mutta piristystä työpäivään tarvitaan joskus. Des Hommes et des Chatons täällä.

Hot men and kitties. No words needed, but a cheer up to a boring day at work is sometimes necessary. Des Hommes et des Chatons in here.

(all pics from Des Hommes et des Chatons)

Hehee

Reykjavík - Iceland

Jouduin melkoisen pulman eteen Islannin matkani jälkeen. Jakaako tämä kokemus blogissani, vai pitääkö se kokonaan vain ja ainoastaan itselläni? Tämä on kuulemma yleinen ongelma islanninvierailujen jälkeen. Tulin tulokseen, että kerron vähän, koska en kai nyt voi sitä kokonaan pimittääkään.

Ihastuin Islantiin ikihyviksi! Yllätys! Matkani alkoi Pariisista itkun saattelemana - onnen sellaisen. Tuli melkoisen typerä olo kun kyynelehdin innosta paikallani Icelandairin lentokoneessa jo ennen kuin kone oli hievahtanutkaan. Herkkyyden iski esiin koneessa soinut islantilainen popmusiikki (kuinka monessa lentokoneessa olet kuullut musiikkia?). Niin. Mietin siinä hetken, että olikohan tämä sittenkään hyvä idea, jos sorrun ylilyönteihin ennen kuin olen lähelläkään määränpäätäni. Onneksi ketään ei sentään istunut vieressä.

Matka meni kuitenkin hyvin, joskin tunteikkaasti. Icelandair osoittautui mukavaksi ja katselinkin matkalla muutaman islantilaisen dokumentin, Heiman muistoja verestääkseni (nyyh nyyh) ja dokkarin Iceland Airwaves-festivaaleista. Niistä missä veljeni oli tänä vuonna. Ja.... Minne minä menen ensi vuonna!

Kuitenkin, Reykjavikiin päästyäni tuuli jumalattomasti ja pimeys laskeutui neljän aikaan. Islannissa ei siirretä kelloja talviaikaan, ja aikaero Suomeen on silloin 2 tuntia, kesällä 3 tuntia. Kävimme illalla vielä jouluoluilla Kex-baarissa, jossa soitti bändi nimeltä Tilbury. Poikkesimme sen jälkeen vielä Boston-nimiseen paikkaan jossa niin ikään soitti bändi. Kasarityylistä elektroa, tykkäsimme. Rauhallinen ilta kuitenkin, lähdimme seuraavana aamuna katsomaan geysirejä ja vesiputouksia Golden Circlelle.

Ravitseva aamupala.

Höyryävää vettä lumen keskellä. Vesi oli n. 80 asteista, erittäin rikkipitoista ja haisi pahalta (kanamunalta). No, pieni miinus kaiken muun suuruuden keskellä.

Siinä hän on. Kun tuo geysir ensimmäisen kerran purkautui, en edes nähnyt sitä kun pelästyin niin paljon. Se purkautui kuitenkin 3 kertaa vielä sen jälkeen, ja seuraavista sain jo kuvia, videotakin. Valitettavasti höyryä oli niin paljon, että montaa julkaisukelpoista ei tullut. Tunnearvoa niillä on sitäkin enemmän.

Vaikka aamulla hiukan satoi, päivä kirkastui mitä pidemmälle mentiin. Saimme nauttia aika näkymistä reissumme aikana.

Vesiputous. Ääni oli mahtava. Tämä on ainoa kuva, joka minulla on puhelimessani, loput ovat valitettavasti toisessa kamerassa ja kamera veljelläni!

Päivän lopuksi rentouduttiin kuumassa lähteessä. Ai ai. Sanat eivät riitä kuvailemaan tuota paikkaa. Pikku lähde kukkuloiden keskellä, vesi oli n. 40-asteista. Voisin kirjoittaa tuosta paikasta ihan oman jutun kunhan saan kamerani takaisin.

Seuraavan aamun Reykjavik Roasters-latte. Nam.

Pääkatu Laugavegur.

Kotiin lähetetty edustava sisaruskuva.

Siellä oli myös kunnon talvi! Täällä Suomessa näistä keleistä ei ollakaan vielä päästy nauttimaan! Näin myös illalla/yöllä niitä revontulia, mutta kuvaa en saanut koska kameraa ei ollut käsillä enkä todellakaan lähtenyt hakemaan. Noin 5 minuuttia loimottivat taivaalla kirkkaan vihreinä ja punaisina, upeina. Ikimuistoista.

Reykjavikin Hallgrímurin kirkko (Hallgrímskirkja) ja Leif Erikinpoika (Leifur Eiríksson), hän joka purjehti ensimmäisenä Amerikkaan. Hallgrímurin kirkko on moderni, mutta silti perinteitä kunnioittava kaupungin maanmerkki. Tuona aurinkoisena ja kirkkaana päivänä valo siivilöityi kirkon ikkunasta hyvin kauniisti.

Hallgrímskirkja on 74,5 metriä korkea ja Islannin korkein rakennus. Kirkon tornissa oli mahdollista vierailla, joten tottakai menimme. Usein Islannissa on aika pilvistä, varsinkin vuorilla, mutta nyt näkyi kauas. Reykjavikia ympäröi meri ja vuoret.

Esja-vuori.

Reykjavík.

Sitten kaupungille, muutamat second hand- ja vintage-kaupat, pysähdys pikkuruisessa thai-ravintolassa ja sitten Lucky Recordsiin! Täältä etsimme jotain kotiin viemistä ja tietenkin sitä Mammútin uutta.

Löytyi. Ostin veljelleni joululahjaksi tämän, ja yhden toisen levyn, Berndsenin Planet Earth-levyn. Satuimme näkemään tämän bändin livenä torstaina, ja tykkäsimme. Nyt löysimme levyn hiukan kuin vahingossa. Emmehän edes tienneet bändin nimeä. Kuitenkin, kävi tuuri! Lähtiessämme kaupan omistaja onnitteli meitä erinomaisista valinnoista, kuulemma kaksi vuoden parasta islantilaista levyä. Veljeni vainu ei petä!

Jeee!

Viimeisenä päivänäni kävimme vielä rannalla lojumassa kuumassa altaassa. Juoksimme myös tuonne mereen ja kävimme uimassa (hyvin nopeasti). Olin menettää varpaani kylmästä kipittäessä takaisin, eipä ollut tossuja tai villasukkia mukana. Mutta mikäs siinä lämpimässä vedessä toipuessa. Hopeasormukseni tummui melkein mustaksi rikkipitoisessa vedessä ja pelästyin älyttömästi, kunnes seurueeni ehti kertomaan se olevan ihan normaalia ja se palautuu takaisin ennalleen myöhemmin. Huh.

Islantilaisilla on muuten hyvä huumorintaju. Lentokoneessa jo naureskelin ruokalistassa ollutta sipsiboksia, jonka kuvauksessa kehoitettiin käyttämään se uudelleen joululahjapakettina. No, tämän altaan sulkeutuessa henkilökunta laittoi kaiuttimista Baywatchin tunnusmusiikkia ja alkoi syöttää altaaseen kylmää vettä. Heheh.

Vielä hiukan levykauppoja, 21 Tónar. Alakerrassa sai kuunnella kaikkia kaupan levyjä ennen ostopäätöksen tekemistä, ja juoda kaupan tarjoamaa kahvia.

Kuitenkin, kaikki hyvä loppuu aikanaan ja liukasteltuamme aamuneljältä bussiasemalle alkoi kotimatka. Kotiin päästyäni siellä odotti tämä karvainen otus. Joulukissa, Jólakötturinn.

Iceland was amazing! We visited the Golden Circle with geysirs and waterfalls, found a natural hot spring in the middle of nowhere, and explored Reykjavik. I saw the northern lights I've always wanted to see, and so happy about it. I've been moved to tears more than once over this journey, and will do it again next year - in Iceland Airwaves!