Viikonloppu on ollut melkoisen hidastempoinen. Olen herännyt joka aamu auringonpaisteeseen, ja herännyt pitkästi Yle 1:n Muistojen bulevardia kuunnellen. Päivät olen lukenut, haaveillut, miettinyt työ- ja asuntoasioita, katsonut televisiota ja nukkunut. Eilen yöllä ja tänään päivällä on myrskynnyt niin, että pelkäsin talon kaatuvan tai vähintään koivujen tulevan ikkunoista läpi.

Valo yllättää aina näin helmikuussa. Aurinko nousee aikaisemmin, ja kohta sitä onkin jo valoisaa kun kävelee töihin. Parempaa kohti.

Olen myös kirjoitellut jonkin verran työhakemuksia Helsingin seudulle. Pitäkää minua ajatuksissanne, jotta työnsaanti onnistuu. Kuullaan taas.

Mood: The Dø - Keep Your Lips Sealed

Ainiin, True Detective on parasta mitä televisiosta on koskaan tullut. Just saying.

It's been a lazy weekend with lots of sleeping, dreaming, writing job applications and pondering about the future. Also had drinks with friends on Saturday and saw a good band play. True Detective is the best thing TV has yet given to the world. What else? Wish me luck for my job hunt!

Kävelyllä Vanhassa Raumassa

Kevät tuli viime viikolla kaupunkiin, ja vaikka pidänkin talvesta, oli kuivat kadut ja lintujen laulu tervetullutta jo näin aikaisessa vaiheessa (tänään kyllä satoi taas räntää, mutta unohdetaan se).

Vanha Rauma. Kotikaupunkini, jossa on vielä jollain tavalla kaikki rakas. Vaikka muuttaisin minne, täältä minä olen, ja ylpeä siitä. Olen todennut raumalaisilla olevan poikkeuksellisen voimakasta kotipaikkakuntaylpeyttä - tai sitten se vain tuntuu siltä.

Olen kuvannut noita puiden mustia siluetteja nyt jo monta kymmentä kuvaa. Jotenkin, nuo muodot vetoavat minuun kauneudellaan ja synkkyydellään mutta silti mennään kevättä kohti.

Olen aina inhonnut vuodenajoista eniten kevättä, mutta se on oikeastaan vain sen takia, että silloin on suurimman osan aikaa niin märkää, aamuisin liian kylmä, päivällä liian kuuma jne. Kaunis kevät kestää noin viikon, sitten onkin jo kesä. Mutta tällaisesta keväästä minä pidän, toivottavasti se jatkuu.

 Went strolling around the old part of my home town last weekend. The Old Rauma is a Unesco World Heritage Site, with its wooden houses from the 15th century. I live just near this area, and walk through it every day, I never get tired. It's always beautiful. Come visit, I'll show you around.

Ilta Raumalla

Olin ystäväni kanssa kävelyllä ja iltapalalla Rauman Café Salissa jokin aika sitten. Päivisin melko kiireinen Café Sali on iltaisin ihanan rauhallinen. Soittivat Nick Caven uutta levyä siellä, tykkäsin.

Illan varsinainen kohokohta oli kuitenkin näkymä lähtiessämme. Tyhjät kadut, aurinko värjää taivaan. Sielussa rauhallinen olo. Kesän loppuminen suretti hiukan, mutta ei paljoa, minä pidän syksystä.

I love my hometown.