Vanha Rauma. Kotikaupunkini, jossa on vielä jollain tavalla kaikki rakas. Vaikka muuttaisin minne, täältä minä olen, ja ylpeä siitä. Olen todennut raumalaisilla olevan poikkeuksellisen voimakasta kotipaikkakuntaylpeyttä - tai sitten se vain tuntuu siltä.
Olen kuvannut noita puiden mustia siluetteja nyt jo monta kymmentä kuvaa. Jotenkin, nuo muodot vetoavat minuun kauneudellaan ja synkkyydellään mutta silti mennään kevättä kohti.
Olen aina inhonnut vuodenajoista eniten kevättä, mutta se on oikeastaan vain sen takia, että silloin on suurimman osan aikaa niin märkää, aamuisin liian kylmä, päivällä liian kuuma jne. Kaunis kevät kestää noin viikon, sitten onkin jo kesä. Mutta tällaisesta keväästä minä pidän, toivottavasti se jatkuu.




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti