Fall

Syksy on täällä!

Raikas ilma, lehtien ja sateen tuoksu, tuulen ääni ikkunoita vasten, kynttilät ja lämpimät vaatteet saavat minut ainakin tunnelmalliselle tuulelle. Oikein odotan jo, että pääsee tekemään teeleipiä ja nautiskelemaan niiden kera hyvää teetä, tuikut pöydällä, hyvän kirjan kanssa.

Syksy tuo kauppoihin myös ihanimmat syysvaatteet. Syysmallistot ovat aina lemppareitani, koska niissä on niin paljon pehmeitä ja lämpimiä vaatteita. Arvaatte oikein, minä pidän neuleista. Neulemekoista, -paidoista, -takeista. Ne ovat pehmeitä ja mukavia, ja sopivat käytettäväksi niin vapaa-ajalla kuin töissäkin. Minut tuntevat tietävät, että käytän usein mustia vaatteita, ehkä joskus myös tummansinistä tai harmaata. Siinäpä se. Mutta syksyn pimenevät illat ja väriloisto innoittavat minutkin piristämään pukeutumistani. Ja eilen kun kiertelin kotikaupunkini (vähäisiä) vaatekauppoja, odottaen kahvihetkeä ystävieni kanssa, ihastuin yllättäen kirkkaan keltaiseen Lindexin neuletakkiin!

Kuva: Lindex

Vaikkei keltainen oikeastaan olekaan suosikkivärini, ihailen usein muiden ihmisten keltaisia vaatteita, nimenomaan neuleita. Tätä neuletta voisin käyttää niin mustien farkkujen kuin kynähameenkin kanssa. Piristävä värinpilkahdus tuulisiin syyspäiviin. Neule tuntui käsissä ihanan pehmoiselta, ja siinä onkin angoravillaa. Angoravillaa on hoidettava, jottei neule nukkaannu ja mene pilalle. Mutta niin toisaalta kaikkia neuleita, angoravillaa tai ei. Saattaapi olla, että käyn vielä hakemassa tuon omakseni.

I'm so happy autumn is finally here! I love the rain and sound of the wind on windows, and really looking forward to burning candles and having tea with a good book. What I'm also excited about, is the autumn collections in stores now and surprisingly took liking in a bright yellow knitted cardigan. Usually I'm wearing black, occasionally navy blue and grey, but the dark evenings of autumn inspire me to cheer up my style also.

Matkustamisen iloja

Halvoilla lennoilla on hintansa muualla.

Matkustin tällä kertaa yhteensä noin 12 tuntia. Lento Pariisiin kestää vähän alle 3 tuntia, mutta lisäksi tulee 4,5 tunnin bussimatka Helsinkiin, ja paikan päällä vielä RER-juna Robinsoniin, ja bussi talon eteen. Tällä kertaa kyseessä oli vielä aikainen aamulento, joten sain lähteä illan viimeisellä bussilla lentokentälle, jonne saavuin n. klo 02.30, ja jonka jälkeen odotin kärsivällisesti (väsyneesti) sen kolmisen tuntia pääseväni koneeseen. Valvoin siis koko yön, mutta minkäs teet! 

Eihän se kovin mukavaa ollut, mutta koneeseen noustessa kaunis auringonnousu valaisi taivaanrantaa. Se piristi minua kovin, pidän auringonnousuista, vaikka en niitä usein näekään. Pidän kai liikaa nukkumisesta. Lentokoneesta näin auringonnousun vaaleanpunaiseksi värjäämät pilvet. Näyttivät aivan hattaralta. Sitten jo nukahdinkin.

Pariisiin päästyäni olin kuolemanväsynyt, mutta rauhallinen. Jollain tavalla matkustaminen on mukavaa, vaikkakin välillä raskasta. Se tunne kun pääsee perille ja lepäämään on upea. Lisäksi matkalla on aikaa ajatella juttuja, minulle ihan ilmaista aikaa haaveiluun ja asioiden pohtimiseen. Siitä pidän. Kukaan ei kummastele kun olen toistakymmentä minuuttia putkeen tuijottanut ikkunasta ulos värähtämättä.

Kuitenkin, yhden päivän väsyneisyys on pieni hinta ihanasta viikosta. Näistä lisää ihan pian, kuullaan!


I stayed up the whole night travelling to Paris, cheap flights sure take their toll elsewhere. The bright sides of the journey were pretty sunrise (don't get to see those often, I'm a sleepy person) and nice views before I fell asleep in the plane. Nevertheless, a small price for an amazing week! Stay tuned.

Terveiset Pariisista

Haluaisin niin kovasti kertoa seikkailuistani tällä kertaa, mutta valitettavasti Dropboxini ei tee yhteistyötä, enkä saa ladattua kuviani. Kirjoitan postaukset heti kun saan purettua kuvat koneelleni (eli kun löydän puhelimeni usb-johdon). Luvassa ainakin kertomuksia Orléansin yöstä, parfyymilinnasta ja kävin viimeinkin Eiffel-tornissa. Ja hyvästä ruuasta.

I'm having trouble with downloading my pictures on my computer, but should have solved that soon! Paris greetings are on their way.

Instagram August

Sain uuden puhelimen ja aloitin Instagram-kokeiluni. Ensimmäinen kuva on lempikahvilastani Kahvila Sopista, jossa on hauskat eläinjonotusnumerot.

Elokuussa vietin paljon aikaa kirjastossa työstäen opinnäytetyötäni. Nykyään se on jo valmis, ja hyväksytty. Hurraa!

Iltakävelyltä.

Tällaisen mansikkaruukun minäkin haluaisin. Olivat hyviä.

Uusi samettimekko, jonka aioin pukea ylleni Blue Sea Film Festivaleille.

Apple season.

Filmijuhlat!

Hain lauantaiaamun aamupalaksi Puistokahvilasta maailman parhaita possumunkkeja. Ihan pyytämättä. Äiti ja sisko ilahtuivat.

Kokeilin näitä selfie-juttuja. En tiedä onko minun juttuni. Ehkä ei.

August through Instagram.

Kotiin

Olen ollut viikon Pariisissa, ja kohta vihdoin kotona. Puhelimeni on pullollaan kuvia viikon jutuista. Koulusta kuului hyviä uutisia, ja sääkin on vielä kesäinen. Kuullaan pian!

I have spent a week in Paris, but I'm home soon. My phone is full of pictures I want to share and tell! See you soon!

Ilta Raumalla

Olin ystäväni kanssa kävelyllä ja iltapalalla Rauman Café Salissa jokin aika sitten. Päivisin melko kiireinen Café Sali on iltaisin ihanan rauhallinen. Soittivat Nick Caven uutta levyä siellä, tykkäsin.

Illan varsinainen kohokohta oli kuitenkin näkymä lähtiessämme. Tyhjät kadut, aurinko värjää taivaan. Sielussa rauhallinen olo. Kesän loppuminen suretti hiukan, mutta ei paljoa, minä pidän syksystä.

I love my hometown.

Blue Sea Film Festival 2013 - Saturday Part 1

Aamu alkoi aurinkoisena - ja nukuin pommiin. En kuitenkaan myöhästynyt aamupalatreffeiltä kuin 15 minuuttia erittäin hätäisen aamun laittautumisen seurauksena. Lopputulos oli kuitenkin olosuhteisiin nähden aika hyvä! Kahvila Kontion aamupalan jälkeen lähdimme elokuvateatteria kohti, päivän ensimmäinen elokuva oli alkamassa!

Klo 11.45. Koskemattomat (Intouchables)

Tämä elokuva on ehkä yksi hauskimmista elokuvista, mitä olen koskaan nähnyt. Vaan ei - se ei ole komedia. Siksi se olikin niin hauska, koska se oli vain niin rehellinen. Välillä sai olla naurunkyyeleet silmissä, mutta kuitenkaan elokuva ei mennyt vain naurattamiseksi. Tämä oli jo toinen BSFF-juhlilla (tosin vuonna 2008) näkemäni ranskalainen elokuva, jossa pääosassa on neliraajahalvaantunut. Sekin tositapahtumiin perustuva. Kuinka moni muu on nähnyt elokuvan Perhonen lasikuvussa? Koskemattomat lähestyy aihetta kuitenkin täysin eri suunnasta - molemmat onnistuivat omalla tavallaan. Blue Sea Film Festivalin nettisivuilla elokuvaa kuvaillaan näin:

"Elokuvan aineksista voisi helposti kyhätä tunnesiirappia, mutta Koskemattomat välttää taitavasti kaikki karikot. Kaikkialla maailmassa katsojiin on purrut epätavanomainen tapa käsitellä vaikeaakin aihetta. Elokuvan huumori on usein suorasukaisen karskia, ja leikkii päähenkilöiden erilaisella kulttuuritaustalla. Pariisin hienoistokorttelien maailma on toista, kuin maahanmuuttajataustaisten kansoittamien lähiöiden puolirikollinen elämä, johon Driss on tottunut. Philippe ei halua vammansa olevan este elämän nautinnoille ja Driss mahdollistaa Philippelle tuon kaiken."

Kaikkien pitäisi nähdä tämä elokuva.

Intouchables trailer

Klo 14.00 Rakkaus (Amour)

"Rakkaus on tarina kahdeksankymppisestä ranskalaispariskunnasta Annesta ja Georgesista. He on kulttuurisesti sivistynyt pari, jonka koko elämä on taiteen ympäröimä. Molemmat rakastavat klassisen musiikin konsertteja ja yrityisesti Schubert on heidän suuri suosikkinsa. He viettävät kaikin tavoin sosiaalisesti rikasta elämää, johon liittyy juhlia ja ystäviä. Äkkiä kaikki muuttuu. Annen kaulavaltimontukos pysäyttää heidän elämänsä."

Sydäntä särkevä. Vaikka eihän se kai surullinen ollut, rakkaudesta kuitenkin kertoo. Riippuu miten levollisena elokuvaa katsoo. Silti se onnistui ainakin minut saamaan niin maan tasalle, että taisin muistaa taas elämän tärkeitä juttuja. Loppujen lopuksi jäljelle jää kuitenkin vain rakkaus. 

Amour trailer

Another 2 great movies, completely different. Intouchables is probably the funniest movie I've ever seen, whereas Amour is probably one of the most touching. Both are a must-see in their own category.