Hei taas.

Olen ollut vähän aikaa poissa. Tapahtui kaikkea, joskaan ei mitään kovin kiinostavaa. Siinä ehkä syy. Sain töitä, ja olen ollut aika kiireinen. Jotenkin ehkä myös kaikki opiskelustressi on vihdoin valunut pois sielustani, ja nautin illoista ilman syyllisyyttä ja nukun paljon (vaikken vieläkään tarpeeksi). Aion taas aktivoitua, kuullaan myöhemmin!

Mary Kay

Ystäväni Jonna piti Mary Kay-kosmetiikkakutsut. En ole koskaan osallistunut vastaaviin, mutta lähdin ennakkoluulottomasti mukaan. Olinkin ainoa lajiani, sillä muut paikalla olevat olivat jo tutustuneet samanlaisiin tilaisuuksiin ja myös tuotteisiin - minulle molemmat olivat vieraita.

Mary Kay on yhdysvaltalainen kosmetiikkayritys, joka ei vielä ole kovin tunnettu Suomessa. Tuotteet ovat kuitenkin laadukkaita, ja koulutetut Mary Kay-konsultit osaavat kunnolla kertoa tuotteista. Meille oli puhumassa kokenut konsultti, joka selvästi osasi hommansa. Illan teemana oli iho, ja siellä Jonnan keittiön pöydän ääressä puhdistimme ja testailimme tuotteita ja lopuksi jokaiselle tarjottiin tilaisuus ostaa ne tuotteet, joihin tykästyi.

Itse sorruin meikkivoiteeseen ja huulien hoitosettiin.

Meikkivoidetta kehuivat kaikki, ja kaksi seurueestamme käyttikin sitä jo. Koska käytin oman Lumenen CC-voiteeni samana aamuna loppuun, päätin kokeilla Mary Kay:n meikkivoidetta. 

Itselläni on todella herkkä iho, ja saan helposti reaktioita. Mary Kay tarjoaa kuitenkin ns. allergiavakuutuksen, ja jos kahden viikon kuluessa tuotteen käytön aloittamisesta joudunkin luopumaan siitä, saan rahani takaisin. Reilua, koska tosiaan mulle on monta kertaa käynyt niin, että jäävät sitten käyttämättä.

Lisäksi ihastuin illassa testattuun huulien hoitosettiin, jossa on huulien kuorintavoide, sekä hoitava balsami. Omat huuleni kirkastuivat jo yhden kuorinnan jälkeen hehkuvan punaisiksi ja paljon terveemmän näköiseksi. Käytän melko paljon huulipunaa, tai haluaisin, mutta huuleni ovat usein niin huonossa kunnossa, etten tohdikaan. Koska pelkkä huulirasva ei ilmeisesti riitä. Ehkä tämän hoitosetin avulla saisin huuleni hyväkuntoiseksi ja kauniiksi. 

Halpojahan nämä tuotteet eivät ole. Mutta toisaalta eihän laadukas kosmetiikka olekaan. Kirjoitan parin viikon päästä uudestaan miten menee, kun alkuhuuma on haihtunut. Toistaiseksi olen oikein tyytyväinen. Meikkivoiteen sävy on hyvin lähellä omaa ihonsävyäni, ja se tuntuu kestävältä. Meikki pysyy hyvin koko päivän. Huulihoito hellii syksystä kärsineitä huulia - ehkä talvesta selvitään tänä vuonna ilman verenvuodatusta.

Näillä mennään:

Mary Kay foundation, Ivory7

Lumene Translucent mineral powder

Clinique Lash Power Mascara

L'Oreal Paris Liquid Eyeliner

Mary Kay Satin Lips mask + balsam

Kuullaan taas!

I went to Mary Kay cosmetics party at my friends place, and got a make up foundation and lipcare kit. I have really sensitive skin, so let's see how this goes...

DIY: Leipälaatikko

Kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta.

Äitini on jo pitkään halunnut keittiöönsä peltistä leipälaatikkoa. Tiedättehän, sellaisen mikä avautuu ylhäältä ja siinä lukee "Bread". Sellaista etsittiin sitten Rauman sisustusliikkeistä ja kirppareilta, kunnes lopulta äiti päätti että yhtä hienon, ja hienommankin, voi tehdä itsekin. Siitä tulee persoonallisempi ja siihen voisi kirjoittaa suomeksi.

No, mistäs sellainen laatikko? Sellainen joka aukeaa päältä. Miksei tehtäisi sitä kattilasta?

Projekti alkakoon! Maalausasialla siskoni Veera, ja ystävänsä Eea.

Maali kuivui 4 h. Ja tänään sain äidiltäni viestin.

Siellä se nyt ilostuttaa keittiössä. Hauska ratkaisu, eikä leivät kuivu. 

Tarvitset:

Kattilan

Ajaxia tai vastaavaa puhdistukseen

Maalia, mikä tarttuu metalliin

2 pensseliä, pienen ja ison

2 päivää. 

My mum and sister made a bread box for their kitchen. Nice, unusual and certainly inexpensive! Has a bit more character than the usual bread box you'd find.

Toisenlainen syyspäivä.

Olen kadehtien katsonu lempibloggareideni elämää, ja miten se on aina niin siistiä. Olen yrittänyt pitää omassa blogissanikin kepeän linjan, mutta mitä jos ei tunnu siltä? Olenko sitten vain kirjoittamatta? En. Tämä blogi kertoo minun elämästäni ja totuus on se, että joskus olen allapäin.

Tänään oli vähän mälsä päivä. Ei mistään erityisestä syystä kai, ehkä se oli syysväsymystä. Tulin kotiin perinjuurin nuutuneena ja apeana, ja kotimatkallakin oli vastatuuli. En jaksanut käydä kaupassa eikä ruokavarastoni ollut mainittava; tilkka maitoa, kananmunia, voita, muutama sipuli ja perunoita. Olisin näistä saanut aikaiseksi kai jonkinlaisen munakkaan mutta päätin toisin.

Teen lettuja.

Paistaessani lettusia tapahtui muutama kiva juttu. Siskoni soitti muuten vain, ja paras ystäväni Stina lähetti viestin luettuaan eilisen blogitekstini että minulla on sittenkin Kotiopettajattaren romaani suomenkielisenä ja se on vain ollut hänellä lainassa - öh - tovin. Hauska sattuma, mutta nyt hänelläkin on oma Kotiopettajattaren romaaninsa, ja minulla on hyvä mieli.

Makean päivällisen jälkeen en tunne huonoa omatuntoa, vaan kapinaa. Minua ne eivät lannista kauneusihanteillaan, ja oli muuten hyviä lettuja. Sytyttelin vielä tuikkuja ja tein jälkiruuaksi luksusteetä, jota olen säästellyt joulusta asti. Puolukka-vaniljateetä, ja kuuntelen Keren Annia. Kirjoittelin myös tuntemuksiani ylös, se rauhoittaa. Nyt on jo verrattain hyvä olo, ja sain siskoltani söpöyspisteitä.

Kaikki te, jotka tunnette olonne yksinäiseksi pimenevissä syysilloissa, suosittelen lääkkeeksi teetä, lettuja ja musiikkia. Jos se ei auta, lupaan tulla jakamaan hiljaisuuden kanssasi ja katsotaan sitten yhdessä vaikka Black Booksia.

Näihin tunnelmiin, ihanaa illanjatkoa kaikille. Kuullaan taas.


I had a fairly gloomy day today, and despite of trying to keep an all cheery approach here on my blog, reality is that I tend to be gloomy every now and again. To cheer myself up, I made pancakes for dinner and fancy tea for dessert. Lit some candles and did some writing. I recommend pancakes, tea and music as the cure for loneliness.

Music to listen: Keren Ann

Kirjoista

Kävin viikonloppuna pitkästä aikaa SPR:n kirppiksellä. En ole tällä hetkellä kovin varoissani, joten en oikeastaan varautunut ostamaan mitään. Kunhan katselin löytäisinkö jotain mukavaa pilkkahintaan.

Olen aikaisemmin puhunut kiintymyksestäni vanhoihin rakennuksiin. Tunnen myös erityistä rakkautta vanhoja kirjoja, kirjeitä ja kameroita kohtaan. SPR:n kirppiksellä ensinmainittuja löytyy paljon. 

Mukaani tarttui tällä kerralla yksi suosikkikirjani, jota minulla ei vielä suomeksi ole (ei kylläkään tuosta lääketieteen hyllystä). Kyseessä on Jane Eyre - Kotiopettajattaren romaani. 

Kirja oli harvinaisen rumissa kansissa, mutta onneksi ymmärsin katsoa paperikuoren alle! Sieltä paljastui oikein kaunis kansi. Don't judge the book by its covers, they say. Tällä kertaa kyse oli ihan kirjaimellisesti siitä.

Kauniit kirjat ilahduttavat hyllyssä, ja minulla on tapana kierrellä kirjakaupoissa ihan vain katselemassa. Varsinkin kirpputorit ja antikvariaatit tarjoavat ihanasti elämää nähneitä klassikoita.

Kotiopettajattaren romaani on yksi lempikirjoistani. Aikaisemmin minulla on ollut vain sen englanninkielinen versio, Penguin Classicsin kustantama kaunis kovakantinen painos. Se ei tainnut olla ihan halpa, mutta minun oli pakko saada se kun näin. 

Ostin samalla sen pariksi Oscar Wilden ainoan romaanin Dorian Grayn muotokuvan. Sekin yksi suosikkejani, mutta sitäkään ei suomeksi löydy hyllystäni - vielä. Nämä kaksi ovat kirjahyllyni aarteet.

Lähti vähän lapasesta tämä kirjahehkutus, mutta olkoot. Eikä hyvät kirjat tähän loppuneet, niitä on maailma pullollaan. Nyt kömmin sänkyyn lukemaan uutta Kotiopettajattaren romaaniani, ties kuinka monennetta kertaa.

Mikä sinun lempikirjasi on?

For the love of books. I found a finnish edition of Jane Eyre, one of my favourites, on the Red Cross flea market. It was in hideous covers, but don't judge the book by etc. It was beautiful once I removed the paper cover. While I was at it, I photographed the best and most beautiful books on my shelf and shared it here.

What's your favourite book?

Sunnuntai

Aamu alkoi aurinkoisena, ja siskoni nukkui työyön jälkeen pitkään. Pääsimme kuitenkin puolenpäivän jälkeen lähtemään, sillä ulkona oli aivan mahtava syyspäivä! Kaikki lehdet väreissään, lämmintä ja aurinkoista. Näistä täytyy nauttia kun vielä voidaan.

Kävimme Café Salissa herkuttelemassa.

Saliin oli tullut uusia uuskaupunkilaisia kuppikakkuja (cupcake), amerikanmalliin. Minulla oli toffeemuffinssi, Veeralla minttusuklaa. Molemmat olivat herkullisia!

Muuten, Café Salissa soi aivan ihanaa musiikkia! Ensin kuului Brittein saarten kolmea lahjaa maailmalle, Adelea, Amya ja Duffya (vain Anna Calvi puuttui). Sen jälkeen jatkettiin popimmalla Lykke Li'llä ja Lana Del Reylla, mutta tämän jälkeen kuului Nouvelle Vagueta ja lopuksi vielä Nick Cavea! Parhautta.

Kiitos soittolistasta kuului kuulemma Lauralle, joka itse vaikuttaa Valentines-nimisessä yhtyeessä. Valentines esiintyy muuten 26.10. Rauman Kahvila Sopissa, jonne kaikkien pitää ehdottomasti tuolloin tulla.  Merkitkää kalentereihinne, näistä lisää vielä myöhemmin!

Takaisin sunnuntaihin. Kaupunki hehkui ihanissa syysväreissä kun käyskentelimme pitkin katuja.

Vaahteranlehdet ovat aina syysmuodissa.

Please notice my sister's awesome hair.

Spent a lovely autumn day with my sister. Strolled around our pretty hometown, had cupcakes in Café Sali, listened some good music and had fun. Have to enjoy these days while they last, I bet the snow storms are just around the corner.

Good music: Valentines. 

Karkulainen

Kissamme Elsa palasi kotiin oltuaan kadoksissa kaksi viikkoa! Olimme huolissamme, koska kokeneesta ulkokissasta ei tosiaan ole kyse. Äitini oli varma, että kettu on syönyt sen (vaikka jälkeenpäin kyllä vakuutti tienneensä Elsun olevan koko ajan elossa). 

Olen ollut kaksi päivää onnesta sekaisin, unohdellut tapaamisia ja tehtäviä vain silitellessäni kissaa. Se on laihtunut valtavasti, eli kyllä muutama hiiri ainakin on karkuun päässyt. 

Our cat has been missing for 2 weeks, but it finally came home few days ago. Happy!